Työhaastattelua ja laittautmalla piristystä iltaan

Eilen kävin työhaastattelussa, josta sitten olin stressannut tiedottomasti. Migreeni nimittäin kertoi tänään stressin helpottaneen, aamulla ihmettelin oloani ja no päivällä se olo laukesi migreenin muodossa. Onneks siihen mulla on ne lääkkeet niin sain olon pois, vaikka ei se olotila niissä lääketokkuroissakaan ole mitenkään mielyttävä, mutta mukavempi se kuin migreeni. Tälläkin hetkellä on pieni ahdistava olo keuhkoissa, johtuen luultavimmin pulssista taikka verenpaineesta. Sitten tänään sain kaksi puhelua, toisessa minulle ilmoitettiin että minua ei valittu kyseiseen työhön mitä hain ja sitten toisessa minulle ilmoitettiin, että pääsen tähystykseen. Tavallaan oon silleen jee, mut sit ällöttää ajatus. Se on sitten pois alta ja eipä tarvitse enää odottaa. Yleensä ajan saamiseen tosiaan lääkäri käynnin jälkeen menee noin 2-3 kuukautta tai näin ainakin tuttavallani on aina ollut. Mutta tämä aika oli peruutusaika niin pääsin sinne nopeammin eli huomenna, onneksi. Koska huomisen jälkeen saan tehdä nyt nämä ruokavalio muutokset, mitä sitten päädyn tekemään tuloksia odotellessa. Ainakin vähennän viljatuotteita ja vaaleiden jauhojen syömistä, koska tiedän oloni helpottuvan tällä. Silloin joskus atkinsia tai karppaamista kokeillessa huomasin mahani olevan rauhallinen ja paremmassa kunnossa. Eli varmaan salaatti, liha linjalla alkuun kunnes tulokset tulee ja kertoo mistä on kyse. 

Nyt iltaa kohden kun pääsin eroon tuosta migreenistä ja piristyin, niin innostuin laittautumaan niin kuin olin aamulla suunnitellut, mutta silloin en sitä kauhean väsymykseni takia toteuttanut.

-Olen onnellinen-

Selkäni on jälleen kunnossa kiitos hierojan, kävin siellä aikaisin aamulla ja samalla reissulla hoidin muitakin asioita. Käväsin postiin heittämässä Matin pari kirjettä ja sitten varasin tatuointi aikaa itelle. Pääsen neulan alle 21.10. tatuoijakin oli innoissaan tatuointi ideastani. Nyt vaan pitää ahkerasti säästellä rahaa sitä varten. Tosin tänään törsäsin ihan hirveesti rahaa, (palkkapv) nimittäin löysin itselleni täydellisen koulurepun, uusia ihania alusvaatteita (kaikki onneks alennuksesta) ja sitten kävin vaan ruokaostoksilla. Samalla päivitin kyllä meikkejäni ja hommasin hiusvärinkin, jos nyt vihdoin saisin hiukseni haluttuun tulokseen. Isäni onneksi helpotti tätä kaupassa käyntiä, kun meillä ei ole autoa niin hän sitten haki minut kaupasta ja kyseli kuulumisiani. Sanoin hänelle, että olen onnellinen, koska olen onnellinen ja on ihanaa huomata kuinka onnellinen sitä on ollut pitkään, eikä ole ollut pahemmin minkään laista hätää. Joskus ehkä olen stressannut turhasta, mutta onneksi olen huomannut ajoissa että mitä tätä murehtimaan.

Sitten piristyksiä musiikkiin liittyen, olen niin iloinen että Slipknot:sta kuuluu taas. Pelkäsin niin kuin varmaan moni muu fani, että bändi kaatuu Paul Greyn kuolemaan ja myöhemmin Joey Jordisonin lähdön takia. Mutta onneksi ei. Odotan jännityksellä kyllä tulevaa albumia, tässä uusimmassa biisissäkin Corey kuulosti jotenkin erillaiselta, mutta pidän siitä erittäin paljon. 

Elämä olisi tylsää ilman kavereita

Ihana viikonloppu taas takana, vaikka perjantai ja lauantai oli mulla töitä niin kerkesin nauttia ihmisten seurasta. Perjantai iltana hengailtiin suntin varrella kuunnellen torilla menevää Summerfestiä, ötököiden alkaessa ahdistelemaan meitä siirryimme kohti westiä. Westissä olikin ihan huikeet Dj:t paikalla soittamassa tanssittavaa musaa. Käytiin valloittamassa tanssilattia kavereiden kanssa. Siellä tanssiessani minulla tuli ikävä eräitä kavereita joiden kanssa tuli usein tanssittua, mutta tämä parivaljakko on nyt helsingissä.

Lauantai iltana istuskelimme täällä meillä työporukalla ensin hieman rupatellen ja Matin ennustaessa meille Tarot korteilla.  Lähdimme sitten työkavereideni kanssa istuskelemaan loppu illaksi Callen terassille, samalla kuunnelleen Guntheria joka esiintyi Summerfesteillä. Ihan huikea ilta sekin, puhuimme että varmaan ensiviikonloppuna uudelleen. Mietimme myöskin, että miksemme käy useammin työporukalla juhlimassa. Tuona iltana kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa tequilaa.... En ymmärrä ihmisiä miten siitä voi pitää. Onpa sekin koettu, tujuahan se on. 

Nyt sitten koomailen sohvalla, vältyin onneksi krapulalta. Oon keksiny keinon krapulan välttämiseen, mikä siis toimii tietysti omalla kohdallani. Syön ennen kun lähden tai aloitan alkoholin nautiskelun, yöllä tullessani kotiin syön kunnolla juoden ruuan kanssa maitoa, sitten silaukseksi loppuun särkylääke nassuun. Yleensä sitten herään vielä aamuyöllä, niin silloin juon ankaran määrän vettä ja otan vielä toisen särkylääkkeen. Niin tadaa, aamu/päivä on pelastettu. :D

"Valssikin sujui mallikkaasti"

Lauantaina oltiin tätini häissä, oli kyllä ihanat häät.  Häät olivat todellakin parin näköiset, pari onnen kyyneltäkin vierästi poskelle parin luvatessaan toisensa toisilleen. Päivä kului hyvin nopeasti, uskaltauduin tanssimaan Matin kanssa valssiakin. Mummu sitten jälkeen päin sanoikin, että se oli sujunut mallikkaasti. Vaikka naureskelin kokoajan kun Matti yritti viedä minua. Siellä tuli nähtyä pitkästä aikaa tietysti tätä hääparia, serkkuja, toista tätiäni ja enoa. Olisi ihana nähdä sukulaisia useammin, mutta aika katoaa johonkin. Aika myöskin katoaa niin nopeasti, tämä kesäkin on mennyt kuin hujaus tähän asti. Harmittaa hieman kun ei ole oikeen osannut nauttia kunnolla jokaisesta hetkestä milloin on saanut viettää aikaa läheisten kanssa.

Pala menneisyyttä, joka muuttui tärkeimmäksi osaksi eläämääni..

Tänä iltana kuljin ajatuksissani kolme vuotta taakseppäin. Kolme vuotta sitten olin hukassa, eronnut ja epävarma nuori. Savuisessa westissä musiikkia kuunnellessa tunsin olevani yksin, vaikka se on täynnä ihmisiä, ystäviä. Ystäviä jotka houkuttelivat minut mukaansa kuuntelemaan live musiikkia, joista minulla ei ollut tietoakaan. Uteliaisuuteni livemusiikkia kohtaan on mitä on, ihan sama mitä se on. Kaverieni kuunnellessa bändejä tanssilattalla, minä jäin yksin pöytään "vahtimaan" tavaroita ja toivoen salaa tapaavani erään ihmisen. Hän tuli istumaan vierelleni kesken Blind Architect:n keikan, hän ketä salaa kaipasin. Vaikka työnsin hänet pois luoltani kuullessani hänen tunteistaan minua kohtaan, hän tahtoi silti viettää aikaa kanssani kuten minä hänen. Hän kertoi tästä bändistä minulle enemmän. Istuin, kuuntelin, vietin keikan hänen kanssaan. Katosin keikan jälkeen omia teitäni kotiin itkien matkalla, koska henkilö kenen kanssa vietin aikaa, oli myöntänyt minulle tunteensa joihin en pystynyt vastaamaan. Olisin halunnut, mutta ei, en pystynyt vastaamaan niihin sillon. Koska pelkäsin satuttavani häntä, koska en ollut tasapainossa oman itseni kanssa. Pelkäsin myöskin, että hyppään liian nopeasti uuteen suhteeseen ja satuttaen myöskin sitä kautta häntä. Tällä kertaa kolme vuotta myöhemmin, samaisessa savuisessa baarissa Blind Architect:n live keikkaa kuunnellessa westi oli täynnä ihmisiä joihin olen tutustunut näinä vuosina, ihania rakkaita kavereita. Ihmisiä joihin olen tutustunut tämän henkilön ansiosta, joka myönsi tunteensa minulle kolme vuotta sitten. Pari kyyneltä vierähti silmääni,  tämä henkilö seisoi nyt vierelläni pitäen minua kädestä. Ymmärsin jälleen kuinka onnellinen olen. Vaikka kolme vuotta sitten työnsin Matin pois rinnaltani, hän oli silloin vierelläni aina kun tarvitsin.   Emme siis seurustelleet silloin, olimme ystäviä jotka ihastuivat toisiinsa ensin väärillä hetkillä, mutta aika antoi meille sen mikä meille kuului. Eli toisemme paljon myöhemmin sinä syksynä. Kuten äitini sanoi minulle minun myöntäessäni tunteeni "Koskaan ei ole liian myöhään, ehkä teidän aika vain ei ole nyt, voitte löytää toisenne uudelleen jos teidän on tarkoitus löytää toisenne." Kuten löysimme yllättäen, olen onnellinen ja kiitollinen siitä. Koska hänen kanssaan olen se mitä olen, hän on nähnyt minun huonot ja hyvät päiväni paljon ennen kuin aloimme seurustelemaan. Rakkaus mitä häneltä saan ja se mitä annan hänelle, tuntuu sellaiselta miltä rakkaus  äidillä/isällä on lastaan kohtaan, kaverilla kaveriaan, sisaruksilla toisiaan. Sitä rakkautta mikä on välillämme, sitä vaikea sanoin kuvailla. Kuten ihmiset tietävät, että rakkautta voidaan kuvailla monella tapaa, mutta se on myöskin niin vaikeaa että sitä ei osata kuvailla. Tosiaan kyseisellä keikalla perjantaina, tunteeni nousivat pintaan kuullessani Blind Architect:n soittaessaan musiikkiaan. Halusin kirjoittaa tämän tänne ja aloitin tämän tekstin kirjoittamisen jo silloisena yönä, mutta tänään, tänään sain sen valmiiksi. Tässä siis yksinkertaisuudessaan lyhyt pala menneisyyttäni, pala minua. 

Kohti kesää ja suunnitelmia

IHANAA, kohta loppuu stressaaminen. Nimittäin enää reilu viikko työssäoppimista ja saan sen jälkeen keskittyä ihan rauhassa töihin. Taas tullu semmonen väsymys tuosta kahden työpaikan välillä ramppaamisesta. Kaikki vapaapäivät menny kyllä hyvin kotona löhöämiseen, kun ei oo oikeen jaksanu tehä mitään. Siltä täällä kyllä alkaa näyttääkki, mutta itseppä olen valinnut. En kyllä suosittele sitä kellekkään, jos ei oo sit ihan varma  siitä että pystyy siihen vahva ja ahkera luonne (myöskin hieman hullu).  

Nyt kun mulla on ollu hieman ylimäärästä aikaa niin oon koittanu kuvata aina kun on mahdollista. Kun siis kiristin itseäni sillä että sitten kun se asiakastyö on valmis niin saan kuvata. Ja sain sen valmiiksi tässä pari päivää sitten. Tänään luovutin työn asiakkaalleni ja hän oli erittäin tyytyväinen siihen.

 Oon myös suunnitellut hieman pieniä kuvaus projekteja itselleni. Oon esim haaveillu, että meen kesän aikana käymään kotipaikkakunnallani ja menen kuvaamaan paikkoja joilla on ollu mun elämässä merkitystä ja paikkoja mitkä sisältää muistoja. Eli palaisin päiväksi takaisin sinne mistä elämäni on alkanut. Ihan jännityksellä odotan että millainen päivä siitä tulee. En kyllä ole vielä päättänyt milloin, menen varmaan sitten kun on vapaapäivä töistä ja on fiilistä lähteä toteuttamaan tätä.

Kyllä sitä on suunniteltu muutakin kesälle, nimittäin 8-9pv kesäkuuta me lähdetään Matin kanssa yöllä junalla kohti Turkua ja sieltä sitten kohti Ruotsia. Me ollaan siellä 4 päivää, yövytään ihan Tukholmassa. 

Ehdotelkaas paikkoja mitkä kantsii stekata Tukholmasta! :)

Minä ja migreeni

" Migreeni (lat. hemicrania; kreik. hemi, puoli + kreik. kranion, kallo) on neurologinen sairaus, joka voi aiheuttaa voimakkaita (toispuolisia) päänsärkykohtauksia (oireiden ajallinen kesto on tietty, kohtausten väliset ajat henkilö on oireeton) joihin liittyy tai voi liittyä monimuotoisia hermostollisia oireita, kuten haukottelua, ärtyvyyttä, ruokahalun muutoksia, kipua, pahoinvointia, oksentamista ja unihäiriöitä. Myös sekavuutta ja muita psyykkisen häiriön kaltaisia tai epilepsian kaltaisia oireita voi esiintyä. Hermostolliset oireet voivat esiintyä myös ilman päänsärkyä. Migreenitilan aikana henkilö on tavanomaisesti aistiherkkä valolle, äänille ja hajuille ja liikkuminen kohtauksen aikana pahentaa kipua. Migreenikohtaus voi vaihdella laukaisevien tekijöiden, sisältämiensä vaiheiden, vaiheiden sisältämien oireiden ja oireiden keston suhteen kohtauksen aikanakin erittäin monimuotoisesti. Migreenin tarkkaa syytä ei tiedetä. Migreeni on(erikois)lääkärin diagnosoitava muiden sairauksien poissulkemiseksi ja Suomessa voimassa olevan virallisen terveydenhuollon hoitosuosituksen mukaisen lääketieteellisen hoidon toteuttamiseksi. "

- Migreeni Wikipedia

Näin alkuunnjonkillainen selitys migreenistä, mutta sitten miten tämä sairaus on osa elämääni.

Heräsin eräänä päivänä aamulla migreeni kohtaukseen, tavallisesti minulla se alkaa toispuoleisella päänsäryllä. Itse en omista selkeitä esioireita, kuten näköhäiriöitä. Sitä kutsutaan auralliseksi migreniksi ja minulla on auraton. Otin aamusta heti burana 800 ja menin lepäämään toivoen, että kohtaus katoaisi. Herään jälleen hirveään oloon ja puolisoni tuo vuorostaan minulle panadol 1000. Koitan käydä suihkussa ja piristää sillä itseäni ja oloani. Olotilani keventyy hieman, mutta kipu on silti armoton minua kohtaan. Otan iltapäivällä toisen burana 800 ja panadol 1000. Yhä toivoen ankarasti kivun häviämistä, pian Matille saapuu vieraita ja yritän levätä pimeässä komerossamme. (Migreeni kohtauksen ollessa yllä, en kestä meteliä enkä valoa joten hieman harmi kun en voinut olla vieraiden kanssa.) Illalla otan vielä viimeisen kerran 800 buranan ja 1000 panadolin. Päivän särkylääke annos maksimissaan aikuisella on 3x800mg burana ja 3x1000mg panadol.

Pikku hiljaa ilta alkaa mennä siihen, että kipu on niin paha etten voi olla oikein mitenkään ja alan oksentelemaan. Matin kaverit olivat lähteneet jo aikaisemmin ja istuskelimme Matin kanssa sängyn reunalla. Kello alkoi olla jo lähellä 12 yöllä, en kyennyt enää makoilemaan kun kipu oli niin hirveä ja välillä piti kiiruhtaa oksentamaan. Itkin ja nojasin Matin olkapäähän tämän soittaessa ensiapuun, kysyessään mitä meidän kannattaisi tehdä. Ohjeeksi saimme, että voin ottaa vielä yhden kerran 1000mg panadolin. Pelkäsin jo valmiiksi ja tiedostin että lääke ei pysy sisälläni. He sanoivat, että jos kohtaus ei lopu niin minut pitäisi viedä ensiapuun tiputukseen. (Tiputuksessa tiputetaan kehoon suoraa jotain tujumpaa lääkettä joka lamauttaa migreenin.)

Kävin oksentamassa vielä kerran niin kuin pelkäsin, Matin melkein jo nukahtaessa. Oloni jostain syystä helpottui ja kokeilin pistää maate, nukahdin onneksi. En tiedä mitä tällä viimeisellä vessa reissulla tapahtui koska oloni tosiaan helpottui ja lihakseni rentoutuivat hartia seudulla.

Seuraavana aamuna herään hieman tokkuraisena ja päätän samalla että hoidan tämän asian pois.

Kouluun palatessani sain hankittua koululääkärille ajan, joka määräsi minulle sopivanlaisen lääkityksen migreeniä vastaan.

Nykyisin kun epäilen migreeni kohtauksen alkamista, otan lääkkeen/50mg sumatriptaanin. Odotan puolisen tuntia ja kipu alkaa hellittää, mutta oireina tästä lääkkeestä saan; sydämmen tykytystä(pulssi laskee jonnekkin 50lyöntiä/minuutissa), veltot lihakset ja väsymyksen. Loppu päivä meneekin sitten hyvin löllönä, mutta olen iloinen, että sain lääkityksen migreeniin.

Ensimmäisellä kerralla kun otin tuota sumatriptaania niin otin sen 100mg, enkä puolittanut taplettia niin kun teen nykyään. Kaikki ne sivuoireet olivat hyvin voimakkaita ja kyseessä on kumminkin kolmiolääke jota sillon tällön joudun popsimaan. 

Olin silloin kylässä isäni luona kun nappasin ensimmäisen kerran kyseisen lääkkeen ja kerroin myöskin tästä isälleni. Aloitin haukottelemaan ihan hirveästi melkein taukoamatta ja en meinannut enää pysyä hereillä, isäni sanoi että saan mennä lepäämään entiseen huoneeseeni ja nukuinkin sitten jonkun reilu 4 tuntia. Enkä ollut reagoinut mihinkään mitä isäni touhaili sillä aikaa kun nukuin.

Nykyisin Matin kaverit kun he ovat kylässä ja kuulevat että minulla on migreeni kohtaus, he ovat silleen että pitääkö olla hiljaa kun se nukkuuu. Niin Matti sanoo ettei mitään hätää, kun olen ottanut lääkkeen ja menen nukkumaan niin minua ei saa mitenkään hereille. Herään sitten itsekseni jossain välissä. Mielelläni myöskin nukun tuon lääkkeen aikana, koska lääkkeen vaikuttavista oireista ei ole tietoakaan muutakuin siitä väsymyksestä.

Työskentelen kassalla ja eräänä kauniina päivänä minulle tuli kohtaus töissä. Pohdiskelin hetken että miten selviän siitä päivästä kun se lääke alkaa väsyttää jos menen ottamaan sen. No, minun tietysti oli pakko ottaa kyseinen lääke ja onnekseni töissä oli silloin rauhallista ja kerroin vastapäätä istuvalle kaverilleni mikä on tilanne. Haukottelu alkoi ja minun täytyi vain pysyä hereillä, se onnistui kuin onnistuikin. Silloin huomasin kuinka raskasta on olla hereillä lääkkeen vaikutuksen aikana. Selvisin onneksi siitä päivästä ja samalla minulle selvisi myöskin, että tulen selviämään jatkossakin työpäivästä jos vain otan ajoissa lääkkeen, harmiksi se tulee olemaan tietysti raskas päivä jos joudun ottamaan sen lääkkeen töissä.

Stressi ja hartioiden seudun jumiutumat altistaa minua migreenille joten yritän eläillä stressaamatta ja tällä hetkellä koitan saada itselleni aikaa hierojalle. Nyt kun olen työskennellyt kassalla ja aamuisin minulla on työssäoppimista. Ne ovat molemmat suurimmaksi osaksi istumistyötä niin selkäni rasittuu siinä erittäin paljon. Minulla on myöskin ne ohjeet jumppaamiseen, että saisin pidettyä selkäni kunnossa. Tämän jakson alussa olin tosi väsynyt 2 päivää ennen kohtausta (huomattavasti väsyneenpi kuin normi väsymys mikä tule iltaa kohden). Alkuun tämän kahden työn rumban kanssa kärsin viikottain migreenistä, koska olin niin väsynyt muuta onneksi se alkaa jäädä pois kun keho alkaa tottua taas tällaiseen kummalliseen rumbaan.

Väsymyskin on eräänlainen esioire mutta tietysti vaikeasti tunnistettavissa tavallisesta väsymyksestä.

Elämäni on kyllä helpompaa nykyään migreenin toteamisen ja siihen oikeanlaisen lääkkeen löytämisen jälkeen. Ei enää tarvi ihmetellä sitä järkyttävää pääkipua joka ei lopu särkylääkkeillä ja myöhemmin johtaa oksenteluun. Minulla on epäilty mirgeeniä ensimmäisen kerran joskus teini-ikäisenäkin jo, mutta sitten huomattiin että minulla on silmissäkin ongelma että tarvitsen lasit ja sekin kadotti useammaksi vuodeksi migreenini untenmaille. Jos on vain taipumus migreeniin niin kyllä se vaan tykkää kummitella pitkin elämää, ainakin niin olen kuullut lääkäreiltä ja vanhemmilta tuttaviltani.

Että tällänen aihe, onko teillä lukijat migreeniä ja minkä tyyppistä?

Onko se niin harvaa, että selviää ilman lääkitystä?

Jos on lääkitys niin millaiset sivuoireet teillä on?

Onko lääkitys helpottanut päivittäistä elämää?

Minä ja dyslexia

Oon pitkään jo pohdiskellut, että haluan kertoa tästä aiheesta mikä hieman haittaa/vaikuttaa elämääni.

Meinasin ensin tehdä ihan videon missä olisin kertonut aiheesta, mutta nyt olen ollut hyvin laiska, on ollut fiilis kyllä että ois kiva kirjottaa blogia tai tehä video  mutta en oo saanu mitään aikaseks.

Eli minulla on luki- ja kirjotushäiriö, lukeminen ja kirjoittaminen, ovat siis minulle olleet aina hieman vaikeita asioita.

Silloin kun aloitin esikoulun ja koulun eteen tulee tietysti lukeminen. Luokallamme oli muutamia oppilaita jotka osasivat jo lukea ennen kouluun tuloa. Se oli mielestäni hienoa, olisin itsekkin halunnut osata. Aikaa meni eteenpäin ja aloin tajuamaan sen verran, että luen hitaammin kuin muut ja en oikein ymmärrä luettua tekstiä. Varsinkin kun piti lukea ääneen menin paniikkiin, mutta kun hieman tuli juteltua asiasta muiden lasten kanssa niin kaikkia jännitti kauheasti ääneen lukeminen. Mietin sitten että en olekkaan poikkeava porukasta. Eräänä päivänä eteen tuli sitten kaikille tuttu lukemisen ymmärtämisen testi, no minähän reputin sen ja pääsin erityisopetukseen.

Se helpotti huomattavasti kun pääsin pois luokasta yksin opiskelemaan jonkun avustuksella. Tosin kun kuljin siellä sain tehdä monia kivoja asioita mitä en olisi saanut tunnilla tehdä, mutta myös hieman harmitti kun olin alkuun yksin. Olin erillainen, jonka jotenkin ymmärsin mutta en antanut sen haitata.

Vuosia meni eteenpäin ja opiskelin sen mukaan mitä kykenin.

Tämän vuoksi kun teoria oli minulle vaikeaa, niin vahvempana puolena minulla tuli/kehittyi käytännön asiat ja kaikki konkreettinen tekeminen. Keskityin niihin sitten enemmän koulussa sekä vapaa-ajalla.

Eteen tuli sitten yläasteelle siirtyminen ja sielläkin ensimmäisenä tehtiin matikan ja lukemisen ymmärtämisen testi. En tiedä vieläkään kuinka se minulla meni, mutta koskaan en päässyt erityisopettajan avustukseen. Opiskelu motivaationi joidenkin aineiden kohdalla laski ihan hirmuisesti, kun luettavaa oli niin paljon ja piti lukea useisiin kokeisiin. Aihe alueita joita tuli luettua kokeisiin niin en vain koskaan saanut päntättyä päähäni. Kuuntelemisesta tunnilla oli minulle apua, mutta minun luokkani ei ollut mistään rauhallisimmasta päästä joten siihen kuuntelemiseenkin oli hieman vaikea keskittyä.

Yläaste tuli ja meni, siellä piti päättää minne lähtee, itse päätin jo seitsemännellä että menen ammattikouluun opiskelemaan Vaatetusompelijaksi. Koska se oli lähellä sydäntäni ja lukiossa en olisi pärjännyt/jaksanut pitää mielenkiintoani yllä. 

Ammattikoulussa jälleen tuli tämä ihana testi, silloin opo otti huomioon asian ja teki minulle HOJKS:n  (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) jonka avulla tarvittavissa tilanteissa pystyin sen varjolla hankkiutumaan erityisopetukseen. Koskaan en sitä siellä tarvinut, siellä tuli kuultua ensimmäistä kertaa tämä yleinen lausahdus minkä varmaan moni luki- ja kirjotushäiriöinen on kuullut elämänsä jossain vaiheessa nimittäin "et sinä ole tyhmä, lukeminen sinulle vain vie enemmän aikaa ja hetken ymmärtää." Ainoan kerran kun olen hyödyntänyt HOJKS:a niin kävin hakemassa koulumme kuraattorilta todistuksen että minulla on luki- ja kirjotushäiriö, jonka sitten vein kun suoritin autokortin teoriakokeen, nimittäin jos on todettu luetun ymmärtämisessä ongelmia niin teoriakoe helpotetaan.

Minulla poistettiin aika kokeesta ja eräs nuorimies luki minulle ne kaikki kysymykset ja sain ihan rauhassa miettiä kysymyksiä. Tietysti tämä oli hieman hassu tilanne mielestäni, mutta kyllä se kannatti. 15-vuotiaana kun hankin mopokorttia niin en saanut sitä ensimmäisellä läpi kun olin niin stressaantunut tilanteesta ja en kerennyt keskittyä kysymyksiin kunnolla. Enkä tahtonut sen tilanteen toistuvan enää, joten en halunnut sitten reputtaa tuota autokorttia ja maksaa siitä moneen kertaan.

Tähän yleiseen lausahdukseen vielä, tiedän sen itsekkin, että en ole tyhmä. Ja toivon mukaan ne joille todetaan jotain oppimiseen liittyiviä ongelmia, niin ajattelevat myös etteivät ole tyhminä.

 Joskus tietysti minua harmittaa arkielämässä se kun esim. muut lukevat jotain vitsiä samaan aikaan kun minä ja sitten repeävät nauruun, minä luen yhä ja en edes välttämättä ymmärrä koko vitsiä. Joskus kysyin, että mistä siinä oli kyse, mutta usein sain kuittailua "etkö sä oikeasti ymmärtäny" ja naurua päälle. Joten nykyään annan asian olla.

Vitsailen tietysti itse joskus dyslexiani kustannuksella, koska se on ok minulle. Tietysti tämä ei ole niin paha (kai?) enään, kun luen hieman päivittäin ja yritän parhaani mukaan kirjoittaa mahdollisimman paljon. Pienenäkin minulle sanottiin, että kannattaisi lukea mahdollisimman paljon niin se voisi lieventyä ja voisin kehittyä lukemisessa ja kirjoittamisessa. Mutta yläaste aika on paha ihan kaikille meille, siellä moni menettää motivaation ja kumminkin kun silloin ollaan pahimmassa teini-iässä niin silloin sen lisäksi kapinoidaan. Joten se lukeminen ja treenaaminen jäi kohdallani, joskus pohdiskelen että onkohan dyslexiani myös vaikuttanut siihen kun en ymmärrä kunnolla sarkasmia ja ironiaa. Mutta sitten joskus käytän itse sarkasmia tai ironiaa. Mattikin kerran mainitsi ja kysyi että yritinkö olla sarkastinen ja vastasin siihen "kaai~".

Sitten ostin tässä erään pelin nimeltä The Wolf Among Us, jossa on ideana tehdä valintoja. Peli on samoilta tekijöiltä kuin Walking Dead:stä tullut peli joka perustuu sarjakuviin(?). Noh, niitä valintoja tehdään samalla taktiikalla kuin autokortin teoriakokeessa, vaihtoehtoja tilanteissa tässä pelissä on 4 yleensä ja niissä on aika. Peli on tietysti englanniksi, joten lukemisessa ja ymmärtämisessä kestää vielä hieman enemmän. Sitten raivoan täällä yksikseni sille pelille, kun en kerennyt vastata niin kuin olisin halunnut. 

Sitten joskus minulle sattuu sitä, että kun luen niin hätäisesti niin luen sitten takuulla väärin. Mutta se on varmasti kaikilla pieni ongelma.

Vielä tämän hetkisestä opiskelu suuntaumastani, opiskelen kumminkin aika teoreettista alaa. Opiskelen merkonomiksi, mutta suuntauduin siinä taloushallinnon puolelle. Eli toimistotyötä, kirjanpitoa ja sihteerin touhua, pistän kyllä nyt pahasti hanttiin dyslexialleni. Opiskelu on minulle vaikeaa, mutta olen kyllä huomannut että on tuolla jotain tullut opittuakin. 

Ja tulen oppimaankin ja pistän kyllä hanttiin jatkossakin elämässäni dyslexialle.

Työelämässä tämä on hieman kurja ja varmaan vaikuttaa monen elämään ja valintoihin.

Mutta jos elämästä tämän kanssa ei tee liian vaikeaa, niin sitä voi tehdä työkseen  elämässä vaikka mitä, vaikka kuinka teoreettinen ala olisi kysessä.

Tätäkin tekstiä uudelleen lukiessa ja tarkistaessa meinasi tulla hieman ongelmia. x)

The two reactions I get when I tell someone
I’m Dyslexic are:
"You’re too smart to be Dyslexic. Stop lying"
And
"I knew there was a reason you’re so fucking stupid"

-Tumblr homonomicon


“Dyslexia is a puzzle I can’t solve.”

-Cornelis Rage

Channel ZERO

Tämä neiti on kärvistellyt koulu stressin kanssa, nyt vasta ensimmäistä kertaa tunnistin stressaavani. Hyiiii, ei kiitos enään koskaan, oli siis hyvin väsynyt eräästä kurssista jossa piti tehdä isompi raportti ja esitelmä luokalle. Samaan aikaan olisi pitänyt hoitaa muita hieman huonosti hoidettuja kursseja, työssäoppimispaikka ja koekkin siihen päälle.

Olin tässä sitten eräänä päivänä hyvin väsynyt ja stresaantunut. Jäin vain kotiin nukkumaan, Matin lähdettyä töihin ja yritin kotosalla hoitaa asioita ja selvitellä päätäni stressistä. Onneksi Matin päästyä töistä sain purettua itkun sekaisena fiiliksiäni ja keskustelimme hänen kanssaan olotilastani. Matti sitten stemppas mua ja auttoi hieman koulu juttujen kanssa.

Seuraavana päivänä esitin sen esitelmän ja hoidin työssäoppimiseeni liittyen asioita. Niin kyllä huomasi kaikkien asioiden hoitamisen ja puhumisen jälkeen, että helpotti.

Nytkin on pirteämpi ja rennompi fiilis, vaikka ei mulla vielä oo työssäoppimispaikkaa mutta eiköhän sen jostain saa. Tulipa stressikin koettua vähän eri tavalla, yleensä piilostressaan ja oon sit kipeenä ku kaikki helpottaa mutta tietääpä tulevaisuudessa miten toimia jos tuollainen stressi yllättää.

Nyt ei oo mitään hätää, odottelen viikonloppua koska olen menossa kahville kaverini kanssa ja vietän aikaa rakkaan ompelukoneeni kanssa kun on muutama asiakastyö mikä pitäisi tehdä. Sitten tietysti siskoseni ilmestyy taas miehensä kanssa kokkolaan.

Posti on kyllä kovasti myös piristänyt arkea. Viime perjantaina kun nukke saapui, niin samaisena päivänä sain vihdoin BK:n mattalakan, rakastuin siihen heti ja saanpa nyt haluamani sävyt mattaisiksi. Alkuviikosta tulikin lisää muoviruusuja (cosplayta varten) ja meikkitilaukseni pretty:ltä.  Maanantaina myös sorruin käymään läheisessä kenkäkaupassa ja noh mites siinä taas kävi. Kengät lähti mukaan ja itseasiassa erittäin hyvät sellaiset. Harmikseni nyt on ollut vain niin kova pakkanen, että ne ovat hieman kylmät jaloille. Tänään tulikin pelastus pakkasta vastaan, ebay:stä tilaamani Channel Zero pipo. Se on niin ihanan lämmin, purr~

Lupaus

Teen lupauksen itselleni... yöllä keksityt jutut on pidemmän päälle aina huonoja... Aamulla tulee myös sellanen olo et MIIIIKKSSSS!!!!

Mutta jooh, lupaan itselleni että en osta loppu vuotena yhtään vaatetta vaan teen tästä eteenpäin kaikki vaatteeni itse. (alusvaatteet, kengät ja asusteet on poikkeus)

Miksi päädyin tällaiseen ratkaisuun, olen aina rakastanut ompelemista ja tulen rakastamaan. Tahtoisin uhrata aikaa enemmän sille harrastukselle mutta jotenkin vain löhöän aina tietokoneella vaikka voisin olla tekemässä taikoja ompelukoneella. Joten Matti kysäisi minulta tänään samalla kun laitoimme vaatteita kuivumaan että mietinkö koskaan vaatteiden materiaaleja ostaessani niitä. Siinä tajusin että en kiinnitä siihen huomiota, koska vaatekaupoissa olevat vaatteet tehdään mahdollisimman halvoilla materiaaleilla jotta kustannukset pysyvät pieninä ja kunhan saadaan mahdollisimman paljon voittoa. Kun niihin ei panosteta hyvin niin ne eivät ole silloin kestäviä ja laadukkaita. Sanoin hänelle siihen että jos tekisin itse vaatteeni niin silloin panostaisin materiaaleihin enemmän. Hän sai minut innostumaan taas siitä, minkä joskus kadotin.  Eli joskus yläateen aikoihin tein vaatteeni itse, pian ammattikouluun siirryttyäni se loppui. Minua hieman harmittaa, koska olisin ammattikoulussa voinut tehdä ihmeitä. Siellä sentään oli ihan mahtavat mahdollisuudet koneiden suhteen, olisin voinut toteuttaa hieman hullumpiakin haaveita. Noh nyt sitten yritän ihan kotikonstein saada toteutettua haluamiani vaatteita oikean kokoisina ja mallisina.

blogi muutoksia no 3. / no 51.

Innostuin näin vapaapäivänäni ottamaan kuvia, samalla hieman pohdiskellen josko niistä olisi sopiviksi blogibannereiksi. Tässä nyt sitten onkin jotain kuvia mitä olen ajatellut banneriksi mutta en vielä tiedä edes millaisella fontilla kirjoittaisin blogin nimen... ^^''

Mitäs elämääni, nyt paljon enemmän työvuoroja joten minusta ei niin hirveästi kuulu. Olen niin laiska sillon kun on töitä, nukun myöhään jos sattuu olemaan iltavuoro ja sitten jos on aamuvuoro niin löhöän tietokoneella pelaillen Don't Starve:a. Tosin nyt pitäisi hieman panostaa Wiihin, kun menin hankkimaan kaksi Resident Evil peliä lisää. Zero ja ykkönen ovat nimittäin niin vanhoja ja vaikeita pelejä että hajoo pää. Eli omistan tällä hetkellä tällaiset ihanuudet; Resident Evil, RE Zero, RE The Darkside Chronicles, RE The Umbrella Chronicles (uusi) ja Re 4 wii edition (uusi). Nelosen olen nähnyt joskus pelattavan läpi joten tiedän siitä hieman, mutta saa nähdä osaanko ja uskallanko pelata sen pelin itse loppuun. :)

Oikeestaan mun pitäis tehä kaikkia projekteja pois mitä oon ideoinut (hommannut jo kankaatkin niihin), saanut ja luvannut. Mulla on pitkästä aikaan aika varma ja vahva idea cosplay:n (= costume play, pukeudutaan piirretty-, sarjakuva- ja pelihahmoiksi erillaisiin tapahtumiin esimerkiksi.) suhteen, en oo vuosiin tähän ihanaan harrastukseen panostanut niin ajattelin sitten tänä syksynä saada jotain aikaiseksi.

Se selviää sitten joskus... 

no 41.

Mennyt viikko oli koulun suhteen ihaanan lyhyt. Tosin olin vain maanantaina ja tiistaina koulussa, koska keskiviikkona derppasin aamulla ja luulin että mulla alkaa 8lta koulu. Menin siis koululle 2 tuntia liian aikaisin ja lähdettyäni sieltä pois eräässä valoristeyksessä olin nousemassa pyörän kyytiin niin jalka lipsahti ja olin nurin. Siksi nämä ihanat naarmut ja mustelmat jaloissani, tosin tuossa kuvassan näkyy kovin hennosti ne. Muutaman päivän aikana ne on vielä pahentuneet tai no tummuneet, muutakin haittoja tuosta kaatumisesta on ollut. Kehoni tietysti tärähti tässä kaatumisessa niin nyt oon sitten kauttaaltaan jumissa, niskat ehkä pahiten.

Torstaina oli vapaa päivä ja mentiin käymään ullavassa veljeni luona + äitini luona kaustisella, (äitienpäivä kahveilla hieman etukäteen) sitä ennen tosin käytiin herkuttelemassa Kappelin Grillillä pitkästä aikaan. Oli kiva reissu ja siitä sit tuli fiilis että haluan lähteä jollekkin pidemmälle reissulle, noo eiköhän kesällä. Torstai iltasella innostuin leikkaamaan ja purkailemaan, kaikkia ompelu juttuja. Inhottavaa kun illalla tulee inspiraatio, ku sit on hiljasuus ja ei saa ommella. :( Noo onneks inspis jatkui aamuun saakka niin sain aamulla ompeltua perjantaina ennen kuin mun piti töihin.

Lauantai meni aikalailla töissä ja sitten hengailtua illalla kavereiden kanssa. Alkoholi oli seurassamme, tosin huomasin taas että en ole sellaisia ihmisiä jotka kykenevät juomaan litratolkulla ja bailaamaan vielä baarissakin. Lähdin hyvin ajoissa pois baarimaailmasta hakemaan ruokaa ja mussuttamaan sitä sitten kämpille. Sunnuntai aamuna, kevyt pääkipu ja väsymys vaivasivat minua. Sitten piti vielä yrittää nopeasti valmistautua äitienpäivä lounaalle, Matin kotiin.  Onneksi pirityin pikkuhiljaa, siellä oli taas aivan älyttömän ihanaa ruokaa. Niin joo ja tietysti siellä sitten kiusoteltiin hieman minua, että enköhän minäkin sitten ensivuonna saa viettää äitienpäivää. Ehkä ei, taidan ennemmin panostaa opiskeluun, töihin ja nauttimaan elämästä vielä ilman pieniä taaperoita. (eli party with friends)

Nyt illan olen nukkunut kevyet päikkärit ja katellu tilailtavaa ebay:stä.. taas vaihteeks. Eli löhöilly ja nauttinu vapaa illasta kuunnellen musiikkia täysillä yksin kämpillä kun Matti oli pelailemassa korttia. (pakko myöntää että joskus nautin siitä että saan olla yksin omien ajatusteni kanssa)

no 40.

Oon tässä muutaman päivän aikana kuluttanut hieman palkkaani ^^'' Oon hankkinu kangasta jotta voin ommella taas pitkästä aikaa. Sitten päivitin alusvaatteitani ja löysin samalla muutaman kivan mekon. Tämä ylempi mekko, johon tulen tekemään smuutoksia koska TUO TUO!!! murr vetoketju menee tolleen tyhmästi ja ajattelin tehdä tuohon kellohelman, hihii~  sit se on vielä nätimpi. (sitten esittelen sitä paremmin, nyt vaan derppaan kaikissa kuvissa ku piti pikasesti saada jotain) Sitten tuo toinen pitsinen mekko, on aivan ihana!! se vei sydämmeni ensisilmäyksellä. Samoin kyllä tuo toinenkin, molemmat olivat seppälässä alennuksessa. Oon tällanen alebongaaja x) Tänään hengailin Karon kanssa ja tuli puhetta kengistä, josta sitten sain ajatuksen että teen seuraavaksi kenkä postauksen. Ei mulla tän kummempia, vähän liiabalaabaa kävin selittämässä teille.

no 39. / hair no 4.

Vappu meni... ajatukset kulkee.. Mitä nyt on oikeen tapahtunu...

No kävin tosiaan siellä optikolla, kuten aijemmin mainitsin. No olihan se arvattavaa että tulee uudet lasit, noo pistin kerralla heti kahdet. :) Specsaversilla on ollu ties kuinka kauan sellanen tarjous että 2 lasit yhtien hinnalla. Esittelen teille sitten niitä kun vain saan ne, he arvioivat että parisen viikkoa pitäisi mennä ennen kun saan ne.

Hihii, oon toisaalta iloinen vaikka kallista se on ja näkö huononee, mutta uudet lasit. XD

Töissä oon taas viettäny ihan kivasti aikaa, siinä syy ettei musta kuulu+mun kamerassa ei oo pattereita enkä oo saanu aikaiseksi ostettua pattereita. Väsyny oon myös sen takia ja ei oo saanu tehtyä oikein mitään. Nytkin pitäis tehä läksyjä ja tehä ompelu juttuja, mut plaah~ Ruokaakin pitäisi laittaa, sentään jaksoin laittaa pyykit. x) Huomenna onneks ei tarvi töihin, niin vois huomenna sitten touhailla tai jotain.

Niin ja sitten mulla on taas vaihteeksi hiuskriisi, tahtoisin jonkun kivan kesä tukan. Eli kyse on vain hiusten värjäämisestä, koska en halua leikata näitä. (alan pitää näistä kun ne on jo yllättävän pitkät pitkiin aikoihin) Vaihtoehtoja ja mieleni puntarissa ovat; jotkut vaaleat, mutta pelkään kovasti että sopivatko ne minulle millään lailla. Viimeks kun mulla on ollu jotain vaaleaa niin ammattikoulun tokallakohan se oli, silloin mulla oli reilusti lyhyemmät hiukset ja näytin hieman pojalta. Tietysti tämä ihana punainen joka on minun päässäni vain kerran ehkä kunnolla nähty, ja sekin oli viime kesänä. Sillon en voinut pitää sitä, koska punaisen ylläpitäminen on kallista. Viimeinen tai oikeastaan mikä ensimmäisenä minulla tuli mieleen että laittaisin jotain piristystä/yksityiskohtaa näihin mustiin hiuksiini.

no 24.

LUOTA ASENTEESI.

Ostin kyseiselle kuvalle vihdoin kehyksen, sain sen joskus silloin aikaa sitten seppälästä. Kysäisin heiltä tuon malliston mentyä ohitse että saisinko nuo Stina Gris:n kuvat itselleni. Pidin noista kuvista erittäin paljon koska seppälässä oli silloin erittäin tyylikäs mallisto nuorilla ja pidin tuosta kun Stina oli puettu erillaiseksi kuin yleensä muut mallit. Sitten minua piristi erittäin paljon se että tällä naisella on tatuointi ja lävistyksiä <3 Mut juuh eli mulle siis tuli eka palkka... ^^ ostin sitten rannekellon josko oppisin pitämään sitä töissä, olisi sitten kello jota katsella tarvittaessa. Sitten ostin samalla itselleni korttikotelon, hieman erikoisen värinen minulle mutta ajattelin hieman repäistä ja se oli halvempi kuin muut esim. yksivärinen tuollainen samallainen oli 10e kalliimpi o-o'' Niin joo ja ah~ kerrankin ostin itselleni täydellistä luettavaa nimittäin VOGUE, en oo viitsinyt ostaa sitä kun se maksaa 9€ mutta heillä oli oma tarjous meneillään niin se oli vain 6€ sitten ostin rinnalle uusimman Trendi lehden tutkittavaksi että mikä suomalaisia kiinnostaa tällä hetkellä :D

No kuten huomaatte ostin myös tennarit kahtena värinä.... ajattelin vain että päivitän kesäkenkiäni kun vansit on jo rikki ja samoin yhdet toiset joten heitän ne pois ja otan tollaset halppis tennarit käyttöön kesäks.

Mut joo mitä mun elämään, ei mitään erikoista. Töitä ja koulua edelleen, molemmissa menee erittäin hyvin. Ainut mikä mua harmittaa nyt, olen flunssassa ja ensi viikolla torstaina availlaan uus cittari ja siinä tulee pieni työputki joten en saa siis sairastua enempää. :)

Eilen siis suljettiin vanha citymarketti, sitten työporukalla vietettiin "hautajaisia" ja juhlittiin uuden cittarin tulevia avajaisia.

Tänään olen nauttinut kiirettömyydestä, käytiin Matin kanssa urheilutalolla kun siellä oli porukkaa pitämässä kirppari pöytiä. Kävimme sen jälkeen vielä ykköskirppiksella, tein hyvin pieniä löytöjä ja ei niinkään mainitsemisen arvoisia. Sieltä sitten kiidätimme Tarun luokse kahville ja muffinsseille, hetken siinä istuskelimme ja juttelimme. Ite tulin kotiin siivoamaan ja Matti meni kyläilemään Petrin luokse.

Kuuntelen nyt siis täällä musiikkia ja mietin että täytyisi tarttua imuriin kunhan jaksaisi.

Niin ja tosiaan kun se palkka tuli, niin sain vihdoin tilattua itselleni kunnon synttärilahja tilauksen :) postailen niistä sitten kun alan saamaan niitä postissa.

Rakkaat lukiat aion jonain päivänä tehdä postauksia (kunhan löydän jostain aikaa)

1. vaatekaappini sisällöstä + kenkä "kokoelmastani". 

2. Lävistyksistä ja tautuoinneista (miksi olen ottanut ja miksi tulen ottamaan jotain)