Näytetään tekstit, joissa on tunniste minä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste minä. Näytä kaikki tekstit

16. huhtikuuta 2014

Minä ja migreeni

" Migreeni (lat. hemicrania; kreik. hemi, puoli + kreik. kranion, kallo) on neurologinen sairaus, joka voi aiheuttaa voimakkaita (toispuolisia) päänsärkykohtauksia (oireiden ajallinen kesto on tietty, kohtausten väliset ajat henkilö on oireeton) joihin liittyy tai voi liittyä monimuotoisia hermostollisia oireita, kuten haukottelua, ärtyvyyttä, ruokahalun muutoksia, kipua, pahoinvointia, oksentamista ja unihäiriöitä. Myös sekavuutta ja muita psyykkisen häiriön kaltaisia tai epilepsian kaltaisia oireita voi esiintyä. Hermostolliset oireet voivat esiintyä myös ilman päänsärkyä. Migreenitilan aikana henkilö on tavanomaisesti aistiherkkä valolle, äänille ja hajuille ja liikkuminen kohtauksen aikana pahentaa kipua. Migreenikohtaus voi vaihdella laukaisevien tekijöiden, sisältämiensä vaiheiden, vaiheiden sisältämien oireiden ja oireiden keston suhteen kohtauksen aikanakin erittäin monimuotoisesti. Migreenin tarkkaa syytä ei tiedetä. Migreeni on(erikois)lääkärin diagnosoitava muiden sairauksien poissulkemiseksi ja Suomessa voimassa olevan virallisen terveydenhuollon hoitosuosituksen mukaisen lääketieteellisen hoidon toteuttamiseksi. "



Näin alkuunnjonkillainen selitys migreenistä, mutta sitten miten tämä sairaus on osa elämääni.

Heräsin eräänä päivänä aamulla migreeni kohtaukseen, tavallisesti minulla se alkaa toispuoleisella päänsäryllä. Itse en omista selkeitä esioireita, kuten näköhäiriöitä. Sitä kutsutaan auralliseksi migreniksi ja minulla on auraton. Otin aamusta heti burana 800 ja menin lepäämään toivoen, että kohtaus katoaisi. Herään jälleen hirveään oloon ja puolisoni tuo vuorostaan minulle panadol 1000. Koitan käydä suihkussa ja piristää sillä itseäni ja oloani. Olotilani keventyy hieman, mutta kipu on silti armoton minua kohtaan. Otan iltapäivällä toisen burana 800 ja panadol 1000. Yhä toivoen ankarasti kivun häviämistä, pian Matille saapuu vieraita ja yritän levätä pimeässä komerossamme. (Migreeni kohtauksen ollessa yllä, en kestä meteliä enkä valoa joten hieman harmi kun en voinut olla vieraiden kanssa.) Illalla otan vielä viimeisen kerran 800 buranan ja 1000 panadolin. Päivän särkylääke annos maksimissaan aikuisella on 3x800mg burana ja 3x1000mg panadol.
Pikku hiljaa ilta alkaa mennä siihen, että kipu on niin paha etten voi olla oikein mitenkään ja alan oksentelemaan. Matin kaverit olivat lähteneet jo aikaisemmin ja istuskelimme Matin kanssa sängyn reunalla. Kello alkoi olla jo lähellä 12 yöllä, en kyennyt enää makoilemaan kun kipu oli niin hirveä ja välillä piti kiiruhtaa oksentamaan. Itkin ja nojasin Matin olkapäähän tämän soittaessa ensiapuun, kysyessään mitä meidän kannattaisi tehdä. Ohjeeksi saimme, että voin ottaa vielä yhden kerran 1000mg panadolin. Pelkäsin jo valmiiksi ja tiedostin että lääke ei pysy sisälläni. He sanoivat, että jos kohtaus ei lopu niin minut pitäisi viedä ensiapuun tiputukseen. (Tiputuksessa tiputetaan kehoon suoraa jotain tujumpaa lääkettä joka lamauttaa migreenin.)
Kävin oksentamassa vielä kerran niin kuin pelkäsin, Matin melkein jo nukahtaessa. Oloni jostain syystä helpottui ja kokeilin pistää maate, nukahdin onneksi. En tiedä mitä tällä viimeisellä vessa reissulla tapahtui koska oloni tosiaan helpottui ja lihakseni rentoutuivat hartia seudulla.
Seuraavana aamuna herään hieman tokkuraisena ja päätän samalla että hoidan tämän asian pois.
Kouluun palatessani sain hankittua koululääkärille ajan, joka määräsi minulle sopivanlaisen lääkityksen migreeniä vastaan.
Nykyisin kun epäilen migreeni kohtauksen alkamista, otan lääkkeen/50mg sumatriptaanin. Odotan puolisen tuntia ja kipu alkaa hellittää, mutta oireina tästä lääkkeestä saan; sydämmen tykytystä(pulssi laskee jonnekkin 50lyöntiä/minuutissa), veltot lihakset ja väsymyksen. Loppu päivä meneekin sitten hyvin löllönä, mutta olen iloinen, että sain lääkityksen migreeniin.
Ensimmäisellä kerralla kun otin tuota sumatriptaania niin otin sen 100mg, enkä puolittanut taplettia niin kun teen nykyään. Kaikki ne sivuoireet olivat hyvin voimakkaita ja kyseessä on kumminkin kolmiolääke jota sillon tällön joudun popsimaan. 
Olin silloin kylässä isäni luona kun nappasin ensimmäisen kerran kyseisen lääkkeen ja kerroin myöskin tästä isälleni. Aloitin haukottelemaan ihan hirveästi melkein taukoamatta ja en meinannut enää pysyä hereillä, isäni sanoi että saan mennä lepäämään entiseen huoneeseeni ja nukuinkin sitten jonkun reilu 4 tuntia. Enkä ollut reagoinut mihinkään mitä isäni touhaili sillä aikaa kun nukuin.
Nykyisin Matin kaverit kun he ovat kylässä ja kuulevat että minulla on migreeni kohtaus, he ovat silleen että pitääkö olla hiljaa kun se nukkuuu. Niin Matti sanoo ettei mitään hätää, kun olen ottanut lääkkeen ja menen nukkumaan niin minua ei saa mitenkään hereille. Herään sitten itsekseni jossain välissä. Mielelläni myöskin nukun tuon lääkkeen aikana, koska lääkkeen vaikuttavista oireista ei ole tietoakaan muutakuin siitä väsymyksestä.
Työskentelen kassalla ja eräänä kauniina päivänä minulle tuli kohtaus töissä. Pohdiskelin hetken että miten selviän siitä päivästä kun se lääke alkaa väsyttää jos menen ottamaan sen. No, minun tietysti oli pakko ottaa kyseinen lääke ja onnekseni töissä oli silloin rauhallista ja kerroin vastapäätä istuvalle kaverilleni mikä on tilanne. Haukottelu alkoi ja minun täytyi vain pysyä hereillä, se onnistui kuin onnistuikin. Silloin huomasin kuinka raskasta on olla hereillä lääkkeen vaikutuksen aikana. Selvisin onneksi siitä päivästä ja samalla minulle selvisi myöskin, että tulen selviämään jatkossakin työpäivästä jos vain otan ajoissa lääkkeen, harmiksi se tulee olemaan tietysti raskas päivä jos joudun ottamaan sen lääkkeen töissä.

Stressi ja hartioiden seudun jumiutumat altistaa minua migreenille joten yritän eläillä stressaamatta ja tällä hetkellä koitan saada itselleni aikaa hierojalle. Nyt kun olen työskennellyt kassalla ja aamuisin minulla on työssäoppimista. Ne ovat molemmat suurimmaksi osaksi istumistyötä niin selkäni rasittuu siinä erittäin paljon. Minulla on myöskin ne ohjeet jumppaamiseen, että saisin pidettyä selkäni kunnossa. Tämän jakson alussa olin tosi väsynyt 2 päivää ennen kohtausta (huomattavasti väsyneenpi kuin normi väsymys mikä tule iltaa kohden). Alkuun tämän kahden työn rumban kanssa kärsin viikottain migreenistä, koska olin niin väsynyt muuta onneksi se alkaa jäädä pois kun keho alkaa tottua taas tällaiseen kummalliseen rumbaan.
Väsymyskin on eräänlainen esioire mutta tietysti vaikeasti tunnistettavissa tavallisesta väsymyksestä.

Elämäni on kyllä helpompaa nykyään migreenin toteamisen ja siihen oikeanlaisen lääkkeen löytämisen jälkeen. Ei enää tarvi ihmetellä sitä järkyttävää pääkipua joka ei lopu särkylääkkeillä ja myöhemmin johtaa oksenteluun. Minulla on epäilty mirgeeniä ensimmäisen kerran joskus teini-ikäisenäkin jo, mutta sitten huomattiin että minulla on silmissäkin ongelma että tarvitsen lasit ja sekin kadotti useammaksi vuodeksi migreenini untenmaille. Jos on vain taipumus migreeniin niin kyllä se vaan tykkää kummitella pitkin elämää, ainakin niin olen kuullut lääkäreiltä ja vanhemmilta tuttaviltani.

Että tällänen aihe, onko teillä lukijat migreeniä ja minkä tyyppistä?
Onko se niin harvaa, että selviää ilman lääkitystä?
Jos on lääkitys niin millaiset sivuoireet teillä on?
Onko lääkitys helpottanut päivittäistä elämää?

12. helmikuuta 2014

Minä ja dyslexia

Oon pitkään jo pohdiskellut, että haluan kertoa tästä aiheesta mikä hieman haittaa/vaikuttaa elämääni.
Meinasin ensin tehdä ihan videon missä olisin kertonut aiheesta, mutta nyt olen ollut hyvin laiska, on ollut fiilis kyllä että ois kiva kirjottaa blogia tai tehä video  mutta en oo saanu mitään aikaseks.

Eli minulla on luki- ja kirjotushäiriö, lukeminen ja kirjoittaminen, ovat siis minulle olleet aina hieman vaikeita asioita.
Silloin kun aloitin esikoulun ja koulun eteen tulee tietysti lukeminen. Luokallamme oli muutamia oppilaita jotka osasivat jo lukea ennen kouluun tuloa. Se oli mielestäni hienoa, olisin itsekkin halunnut osata. Aikaa meni eteenpäin ja aloin tajuamaan sen verran, että luen hitaammin kuin muut ja en oikein ymmärrä luettua tekstiä. Varsinkin kun piti lukea ääneen menin paniikkiin, mutta kun hieman tuli juteltua asiasta muiden lasten kanssa niin kaikkia jännitti kauheasti ääneen lukeminen. Mietin sitten että en olekkaan poikkeava porukasta. Eräänä päivänä eteen tuli sitten kaikille tuttu lukemisen ymmärtämisen testi, no minähän reputin sen ja pääsin erityisopetukseen.
Se helpotti huomattavasti kun pääsin pois luokasta yksin opiskelemaan jonkun avustuksella. Tosin kun kuljin siellä sain tehdä monia kivoja asioita mitä en olisi saanut tunnilla tehdä, mutta myös hieman harmitti kun olin alkuun yksin. Olin erillainen, jonka jotenkin ymmärsin mutta en antanut sen haitata.
Vuosia meni eteenpäin ja opiskelin sen mukaan mitä kykenin.
Tämän vuoksi kun teoria oli minulle vaikeaa, niin vahvempana puolena minulla tuli/kehittyi käytännön asiat ja kaikki konkreettinen tekeminen. Keskityin niihin sitten enemmän koulussa sekä vapaa-ajalla.

Eteen tuli sitten yläasteelle siirtyminen ja sielläkin ensimmäisenä tehtiin matikan ja lukemisen ymmärtämisen testi. En tiedä vieläkään kuinka se minulla meni, mutta koskaan en päässyt erityisopettajan avustukseen. Opiskelu motivaationi joidenkin aineiden kohdalla laski ihan hirmuisesti, kun luettavaa oli niin paljon ja piti lukea useisiin kokeisiin. Aihe alueita joita tuli luettua kokeisiin niin en vain koskaan saanut päntättyä päähäni. Kuuntelemisesta tunnilla oli minulle apua, mutta minun luokkani ei ollut mistään rauhallisimmasta päästä joten siihen kuuntelemiseenkin oli hieman vaikea keskittyä.

Yläaste tuli ja meni, siellä piti päättää minne lähtee, itse päätin jo seitsemännellä että menen ammattikouluun opiskelemaan Vaatetusompelijaksi. Koska se oli lähellä sydäntäni ja lukiossa en olisi pärjännyt/jaksanut pitää mielenkiintoani yllä. 
Ammattikoulussa jälleen tuli tämä ihana testi, silloin opo otti huomioon asian ja teki minulle HOJKS:n  (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) jonka avulla tarvittavissa tilanteissa pystyin sen varjolla hankkiutumaan erityisopetukseen. Koskaan en sitä siellä tarvinut, siellä tuli kuultua ensimmäistä kertaa tämä yleinen lausahdus minkä varmaan moni luki- ja kirjotushäiriöinen on kuullut elämänsä jossain vaiheessa nimittäin "et sinä ole tyhmä, lukeminen sinulle vain vie enemmän aikaa ja hetken ymmärtää." Ainoan kerran kun olen hyödyntänyt HOJKS:a niin kävin hakemassa koulumme kuraattorilta todistuksen että minulla on luki- ja kirjotushäiriö, jonka sitten vein kun suoritin autokortin teoriakokeen, nimittäin jos on todettu luetun ymmärtämisessä ongelmia niin teoriakoe helpotetaan.
Minulla poistettiin aika kokeesta ja eräs nuorimies luki minulle ne kaikki kysymykset ja sain ihan rauhassa miettiä kysymyksiä. Tietysti tämä oli hieman hassu tilanne mielestäni, mutta kyllä se kannatti. 15-vuotiaana kun hankin mopokorttia niin en saanut sitä ensimmäisellä läpi kun olin niin stressaantunut tilanteesta ja en kerennyt keskittyä kysymyksiin kunnolla. Enkä tahtonut sen tilanteen toistuvan enää, joten en halunnut sitten reputtaa tuota autokorttia ja maksaa siitä moneen kertaan.

Tähän yleiseen lausahdukseen vielä, tiedän sen itsekkin, että en ole tyhmä. Ja toivon mukaan ne joille todetaan jotain oppimiseen liittyiviä ongelmia, niin ajattelevat myös etteivät ole tyhminä.
 Joskus tietysti minua harmittaa arkielämässä se kun esim. muut lukevat jotain vitsiä samaan aikaan kun minä ja sitten repeävät nauruun, minä luen yhä ja en edes välttämättä ymmärrä koko vitsiä. Joskus kysyin, että mistä siinä oli kyse, mutta usein sain kuittailua "etkö sä oikeasti ymmärtäny" ja naurua päälle. Joten nykyään annan asian olla.
Vitsailen tietysti itse joskus dyslexiani kustannuksella, koska se on ok minulle. Tietysti tämä ei ole niin paha (kai?) enään, kun luen hieman päivittäin ja yritän parhaani mukaan kirjoittaa mahdollisimman paljon. Pienenäkin minulle sanottiin, että kannattaisi lukea mahdollisimman paljon niin se voisi lieventyä ja voisin kehittyä lukemisessa ja kirjoittamisessa. Mutta yläaste aika on paha ihan kaikille meille, siellä moni menettää motivaation ja kumminkin kun silloin ollaan pahimmassa teini-iässä niin silloin sen lisäksi kapinoidaan. Joten se lukeminen ja treenaaminen jäi kohdallani, joskus pohdiskelen että onkohan dyslexiani myös vaikuttanut siihen kun en ymmärrä kunnolla sarkasmia ja ironiaa. Mutta sitten joskus käytän itse sarkasmia tai ironiaa. Mattikin kerran mainitsi ja kysyi että yritinkö olla sarkastinen ja vastasin siihen "kaai~".
Sitten ostin tässä erään pelin nimeltä The Wolf Among Us, jossa on ideana tehdä valintoja. Peli on samoilta tekijöiltä kuin Walking Dead:stä tullut peli joka perustuu sarjakuviin(?). Noh, niitä valintoja tehdään samalla taktiikalla kuin autokortin teoriakokeessa, vaihtoehtoja tilanteissa tässä pelissä on 4 yleensä ja niissä on aika. Peli on tietysti englanniksi, joten lukemisessa ja ymmärtämisessä kestää vielä hieman enemmän. Sitten raivoan täällä yksikseni sille pelille, kun en kerennyt vastata niin kuin olisin halunnut. 

Sitten joskus minulle sattuu sitä, että kun luen niin hätäisesti niin luen sitten takuulla väärin. Mutta se on varmasti kaikilla pieni ongelma.

Vielä tämän hetkisestä opiskelu suuntaumastani, opiskelen kumminkin aika teoreettista alaa. Opiskelen merkonomiksi, mutta suuntauduin siinä taloushallinnon puolelle. Eli toimistotyötä, kirjanpitoa ja sihteerin touhua, pistän kyllä nyt pahasti hanttiin dyslexialleni. Opiskelu on minulle vaikeaa, mutta olen kyllä huomannut että on tuolla jotain tullut opittuakin. 
Ja tulen oppimaankin ja pistän kyllä hanttiin jatkossakin elämässäni dyslexialle.

Työelämässä tämä on hieman kurja ja varmaan vaikuttaa monen elämään ja valintoihin.
Mutta jos elämästä tämän kanssa ei tee liian vaikeaa, niin sitä voi tehdä työkseen  elämässä vaikka mitä, vaikka kuinka teoreettinen ala olisi kysessä.

Tätäkin tekstiä uudelleen lukiessa ja tarkistaessa meinasi tulla hieman ongelmia. x)




The two reactions I get when I tell someone
I’m Dyslexic are:
"You’re too smart to be Dyslexic. Stop lying"
And
"I knew there was a reason you’re so fucking stupid"

-Tumblr homonomicon


“Dyslexia is a puzzle I can’t solve.”

-Cornelis Rage

16. kesäkuuta 2013

blogi muutoksia no 3. / no 51.

Innostuin näin vapaapäivänäni ottamaan kuvia, samalla hieman pohdiskellen josko niistä olisi sopiviksi blogibannereiksi. Tässä nyt sitten onkin jotain kuvia mitä olen ajatellut banneriksi mutta en vielä tiedä edes millaisella fontilla kirjoittaisin blogin nimen... ^^''

Mitäs elämääni, nyt paljon enemmän työvuoroja joten minusta ei niin hirveästi kuulu. Olen niin laiska sillon kun on töitä, nukun myöhään jos sattuu olemaan iltavuoro ja sitten jos on aamuvuoro niin löhöän tietokoneella pelaillen Don't Starve:a. Tosin nyt pitäisi hieman panostaa Wiihin, kun menin hankkimaan kaksi Resident Evil peliä lisää. Zero ja ykkönen ovat nimittäin niin vanhoja ja vaikeita pelejä että hajoo pää. Eli omistan tällä hetkellä tällaiset ihanuudet; Resident Evil, RE Zero, RE The Darkside Chronicles, RE The Umbrella Chronicles (uusi) ja Re 4 wii edition (uusi). Nelosen olen nähnyt joskus pelattavan läpi joten tiedän siitä hieman, mutta saa nähdä osaanko ja uskallanko pelata sen pelin itse loppuun. :)

Oikeestaan mun pitäis tehä kaikkia projekteja pois mitä oon ideoinut (hommannut jo kankaatkin niihin), saanut ja luvannut. Mulla on pitkästä aikaan aika varma ja vahva idea cosplay:n (= costume play, pukeudutaan piirretty-, sarjakuva- ja pelihahmoiksi erillaisiin tapahtumiin esimerkiksi.) suhteen, en oo vuosiin tähän ihanaan harrastukseen panostanut niin ajattelin sitten tänä syksynä saada jotain aikaiseksi.
Se selviää sitten joskus... 






14. maaliskuuta 2013

haaste no 2.

Tämä on nyt vain tällainen yksinkertainen kuvakollaasi elämästäni ja kuvista mitä vielä minulta löytyy. Oli ihana katsella kuvia läpi ja löytää jotain ihan naurettavia videoitakin mitä on joskus tullut kavereiden kanssa kuvattua. Pitäisi useammin käyttää aikaa vanhojen kuvien selailuun ja muistella + muistuttaa ihmisiä niistä hauskoista kommelluksista mitä joskus tapahtui. Jotka ehkä voisi toistaa :)

1. Muutama vuosi sitten näytin tältä. 


2. Näistä kuvista voi päätellä mitä harrastan 


3. Toisinaan osaan olla hyvin edustava. 


4.Näistä kuvista tulen hyvälle tuulelle. 



5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsoessani. 


6. Tahtoisin elää nämä hetket uudestaan. 
Tallinna, Italia, Power Park med Jannika, Teemu ja Matti, joku random -con kesällä, Disco Ensemblen keikka




7. Nämä ihmiset ovat huippuja tyyppejä. 




8. Minua ei naurattanut. 


9. Mielestäni kaunis kuva. 


10. Paras kuva



Haastan tähän helppoon ja yksinkertaiseen kuvakollaasi juttuun;
OonaTyttiKaroHeidi ja Miia

12. maaliskuuta 2013

tuunaamista + ompelua no 3.

Sain viikonloppuna itselleni pienen työn, nimittäin vetoketjun vaihto juhlamekkoon. Sain työn suoritettua tänään koska ystävättäreni tulee hakemaan mekkonsa huomenna. Olen pahoillani kun en kuvannut useampia vaiheita tästä työskentelystä kuin pienen valmiin kuvan.
Vetoketjun vaihto on mulle tuttua ja helppoa, (tuli tehtyä sitä ehkä liikaa koulussa silloin joskus) tietysti tilannetta voi vaikeuttaa materiaalit. Tällä kertaa onneksi oli kyseessä helppo materiaali. 

9. maaliskuuta 2013

something about me no 1.

Eräs ystäväni teki kivan merkinnän tässä jokin päivä sitten. Ajattelin että tahdon itsekkin kertoa näin itsestäni kuvien muodossa ja hieman selitellä joitakin niistä kuvia. (jos niissä on edes mitään seliteltävää taikka haluanko kertoa itsestäni enempää) Joten tässä nyt jotain minusta :)

Minä

Kyllä, varmaan usean naisen rakkaus. Joskus se mnee yli... kuten minulla ehkä hieman... tai en ole varma, pidän tunteesta kun saan ostaa jotain. (IHAN SAMA MITÄ KUNHAN SAAN OSTAA JOTAIN *HULLUN KIILTO JA MATERIALISMI ONNELLISUUS SILMISSÄ*) 




Perhe



Tämä liittyy tietyllä tapaa perhe juttuihin, olin pienenä isin tyttö ja kyllä olin myös äidin pikku enkeli. Jotkut ihmiset tietävät minusta hieman enemmän ja ymmärtävät tämän. Joskus haluaisin olla vain pieni siksi että jotkin asiat olisivat ennallaan.

Rakkaus





Olen yllättävän hyvin minut itseni kanssa. Olen iloinen että olen oppinut pitämään mitä olen ja jos jokin asia häiritsee mille voi tehdä jotain niin teen asialle sitten jotain. :)


Haaveilua ja asioita mistä pidän





Asioita ja tunteita elämässäni tällä hetkellä




Ehkä siellä missä sydämmenikin on..?



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...