12. helmikuuta 2014

Minä ja dyslexia

Oon pitkään jo pohdiskellut, että haluan kertoa tästä aiheesta mikä hieman haittaa/vaikuttaa elämääni.
Meinasin ensin tehdä ihan videon missä olisin kertonut aiheesta, mutta nyt olen ollut hyvin laiska, on ollut fiilis kyllä että ois kiva kirjottaa blogia tai tehä video  mutta en oo saanu mitään aikaseks.

Eli minulla on luki- ja kirjotushäiriö, lukeminen ja kirjoittaminen, ovat siis minulle olleet aina hieman vaikeita asioita.
Silloin kun aloitin esikoulun ja koulun eteen tulee tietysti lukeminen. Luokallamme oli muutamia oppilaita jotka osasivat jo lukea ennen kouluun tuloa. Se oli mielestäni hienoa, olisin itsekkin halunnut osata. Aikaa meni eteenpäin ja aloin tajuamaan sen verran, että luen hitaammin kuin muut ja en oikein ymmärrä luettua tekstiä. Varsinkin kun piti lukea ääneen menin paniikkiin, mutta kun hieman tuli juteltua asiasta muiden lasten kanssa niin kaikkia jännitti kauheasti ääneen lukeminen. Mietin sitten että en olekkaan poikkeava porukasta. Eräänä päivänä eteen tuli sitten kaikille tuttu lukemisen ymmärtämisen testi, no minähän reputin sen ja pääsin erityisopetukseen.
Se helpotti huomattavasti kun pääsin pois luokasta yksin opiskelemaan jonkun avustuksella. Tosin kun kuljin siellä sain tehdä monia kivoja asioita mitä en olisi saanut tunnilla tehdä, mutta myös hieman harmitti kun olin alkuun yksin. Olin erillainen, jonka jotenkin ymmärsin mutta en antanut sen haitata.
Vuosia meni eteenpäin ja opiskelin sen mukaan mitä kykenin.
Tämän vuoksi kun teoria oli minulle vaikeaa, niin vahvempana puolena minulla tuli/kehittyi käytännön asiat ja kaikki konkreettinen tekeminen. Keskityin niihin sitten enemmän koulussa sekä vapaa-ajalla.

Eteen tuli sitten yläasteelle siirtyminen ja sielläkin ensimmäisenä tehtiin matikan ja lukemisen ymmärtämisen testi. En tiedä vieläkään kuinka se minulla meni, mutta koskaan en päässyt erityisopettajan avustukseen. Opiskelu motivaationi joidenkin aineiden kohdalla laski ihan hirmuisesti, kun luettavaa oli niin paljon ja piti lukea useisiin kokeisiin. Aihe alueita joita tuli luettua kokeisiin niin en vain koskaan saanut päntättyä päähäni. Kuuntelemisesta tunnilla oli minulle apua, mutta minun luokkani ei ollut mistään rauhallisimmasta päästä joten siihen kuuntelemiseenkin oli hieman vaikea keskittyä.

Yläaste tuli ja meni, siellä piti päättää minne lähtee, itse päätin jo seitsemännellä että menen ammattikouluun opiskelemaan Vaatetusompelijaksi. Koska se oli lähellä sydäntäni ja lukiossa en olisi pärjännyt/jaksanut pitää mielenkiintoani yllä. 
Ammattikoulussa jälleen tuli tämä ihana testi, silloin opo otti huomioon asian ja teki minulle HOJKS:n  (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) jonka avulla tarvittavissa tilanteissa pystyin sen varjolla hankkiutumaan erityisopetukseen. Koskaan en sitä siellä tarvinut, siellä tuli kuultua ensimmäistä kertaa tämä yleinen lausahdus minkä varmaan moni luki- ja kirjotushäiriöinen on kuullut elämänsä jossain vaiheessa nimittäin "et sinä ole tyhmä, lukeminen sinulle vain vie enemmän aikaa ja hetken ymmärtää." Ainoan kerran kun olen hyödyntänyt HOJKS:a niin kävin hakemassa koulumme kuraattorilta todistuksen että minulla on luki- ja kirjotushäiriö, jonka sitten vein kun suoritin autokortin teoriakokeen, nimittäin jos on todettu luetun ymmärtämisessä ongelmia niin teoriakoe helpotetaan.
Minulla poistettiin aika kokeesta ja eräs nuorimies luki minulle ne kaikki kysymykset ja sain ihan rauhassa miettiä kysymyksiä. Tietysti tämä oli hieman hassu tilanne mielestäni, mutta kyllä se kannatti. 15-vuotiaana kun hankin mopokorttia niin en saanut sitä ensimmäisellä läpi kun olin niin stressaantunut tilanteesta ja en kerennyt keskittyä kysymyksiin kunnolla. Enkä tahtonut sen tilanteen toistuvan enää, joten en halunnut sitten reputtaa tuota autokorttia ja maksaa siitä moneen kertaan.

Tähän yleiseen lausahdukseen vielä, tiedän sen itsekkin, että en ole tyhmä. Ja toivon mukaan ne joille todetaan jotain oppimiseen liittyiviä ongelmia, niin ajattelevat myös etteivät ole tyhminä.
 Joskus tietysti minua harmittaa arkielämässä se kun esim. muut lukevat jotain vitsiä samaan aikaan kun minä ja sitten repeävät nauruun, minä luen yhä ja en edes välttämättä ymmärrä koko vitsiä. Joskus kysyin, että mistä siinä oli kyse, mutta usein sain kuittailua "etkö sä oikeasti ymmärtäny" ja naurua päälle. Joten nykyään annan asian olla.
Vitsailen tietysti itse joskus dyslexiani kustannuksella, koska se on ok minulle. Tietysti tämä ei ole niin paha (kai?) enään, kun luen hieman päivittäin ja yritän parhaani mukaan kirjoittaa mahdollisimman paljon. Pienenäkin minulle sanottiin, että kannattaisi lukea mahdollisimman paljon niin se voisi lieventyä ja voisin kehittyä lukemisessa ja kirjoittamisessa. Mutta yläaste aika on paha ihan kaikille meille, siellä moni menettää motivaation ja kumminkin kun silloin ollaan pahimmassa teini-iässä niin silloin sen lisäksi kapinoidaan. Joten se lukeminen ja treenaaminen jäi kohdallani, joskus pohdiskelen että onkohan dyslexiani myös vaikuttanut siihen kun en ymmärrä kunnolla sarkasmia ja ironiaa. Mutta sitten joskus käytän itse sarkasmia tai ironiaa. Mattikin kerran mainitsi ja kysyi että yritinkö olla sarkastinen ja vastasin siihen "kaai~".
Sitten ostin tässä erään pelin nimeltä The Wolf Among Us, jossa on ideana tehdä valintoja. Peli on samoilta tekijöiltä kuin Walking Dead:stä tullut peli joka perustuu sarjakuviin(?). Noh, niitä valintoja tehdään samalla taktiikalla kuin autokortin teoriakokeessa, vaihtoehtoja tilanteissa tässä pelissä on 4 yleensä ja niissä on aika. Peli on tietysti englanniksi, joten lukemisessa ja ymmärtämisessä kestää vielä hieman enemmän. Sitten raivoan täällä yksikseni sille pelille, kun en kerennyt vastata niin kuin olisin halunnut. 

Sitten joskus minulle sattuu sitä, että kun luen niin hätäisesti niin luen sitten takuulla väärin. Mutta se on varmasti kaikilla pieni ongelma.

Vielä tämän hetkisestä opiskelu suuntaumastani, opiskelen kumminkin aika teoreettista alaa. Opiskelen merkonomiksi, mutta suuntauduin siinä taloushallinnon puolelle. Eli toimistotyötä, kirjanpitoa ja sihteerin touhua, pistän kyllä nyt pahasti hanttiin dyslexialleni. Opiskelu on minulle vaikeaa, mutta olen kyllä huomannut että on tuolla jotain tullut opittuakin. 
Ja tulen oppimaankin ja pistän kyllä hanttiin jatkossakin elämässäni dyslexialle.

Työelämässä tämä on hieman kurja ja varmaan vaikuttaa monen elämään ja valintoihin.
Mutta jos elämästä tämän kanssa ei tee liian vaikeaa, niin sitä voi tehdä työkseen  elämässä vaikka mitä, vaikka kuinka teoreettinen ala olisi kysessä.

Tätäkin tekstiä uudelleen lukiessa ja tarkistaessa meinasi tulla hieman ongelmia. x)




The two reactions I get when I tell someone
I’m Dyslexic are:
"You’re too smart to be Dyslexic. Stop lying"
And
"I knew there was a reason you’re so fucking stupid"

-Tumblr homonomicon


“Dyslexia is a puzzle I can’t solve.”

-Cornelis Rage

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...