Elämä olisi tylsää ilman kavereita

Ihana viikonloppu taas takana, vaikka perjantai ja lauantai oli mulla töitä niin kerkesin nauttia ihmisten seurasta. Perjantai iltana hengailtiin suntin varrella kuunnellen torilla menevää Summerfestiä, ötököiden alkaessa ahdistelemaan meitä siirryimme kohti westiä. Westissä olikin ihan huikeet Dj:t paikalla soittamassa tanssittavaa musaa. Käytiin valloittamassa tanssilattia kavereiden kanssa. Siellä tanssiessani minulla tuli ikävä eräitä kavereita joiden kanssa tuli usein tanssittua, mutta tämä parivaljakko on nyt helsingissä.

Lauantai iltana istuskelimme täällä meillä työporukalla ensin hieman rupatellen ja Matin ennustaessa meille Tarot korteilla.  Lähdimme sitten työkavereideni kanssa istuskelemaan loppu illaksi Callen terassille, samalla kuunnelleen Guntheria joka esiintyi Summerfesteillä. Ihan huikea ilta sekin, puhuimme että varmaan ensiviikonloppuna uudelleen. Mietimme myöskin, että miksemme käy useammin työporukalla juhlimassa. Tuona iltana kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa tequilaa.... En ymmärrä ihmisiä miten siitä voi pitää. Onpa sekin koettu, tujuahan se on. 

Nyt sitten koomailen sohvalla, vältyin onneksi krapulalta. Oon keksiny keinon krapulan välttämiseen, mikä siis toimii tietysti omalla kohdallani. Syön ennen kun lähden tai aloitan alkoholin nautiskelun, yöllä tullessani kotiin syön kunnolla juoden ruuan kanssa maitoa, sitten silaukseksi loppuun särkylääke nassuun. Yleensä sitten herään vielä aamuyöllä, niin silloin juon ankaran määrän vettä ja otan vielä toisen särkylääkkeen. Niin tadaa, aamu/päivä on pelastettu. :D

"Valssikin sujui mallikkaasti"

Lauantaina oltiin tätini häissä, oli kyllä ihanat häät.  Häät olivat todellakin parin näköiset, pari onnen kyyneltäkin vierästi poskelle parin luvatessaan toisensa toisilleen. Päivä kului hyvin nopeasti, uskaltauduin tanssimaan Matin kanssa valssiakin. Mummu sitten jälkeen päin sanoikin, että se oli sujunut mallikkaasti. Vaikka naureskelin kokoajan kun Matti yritti viedä minua. Siellä tuli nähtyä pitkästä aikaa tietysti tätä hääparia, serkkuja, toista tätiäni ja enoa. Olisi ihana nähdä sukulaisia useammin, mutta aika katoaa johonkin. Aika myöskin katoaa niin nopeasti, tämä kesäkin on mennyt kuin hujaus tähän asti. Harmittaa hieman kun ei ole oikeen osannut nauttia kunnolla jokaisesta hetkestä milloin on saanut viettää aikaa läheisten kanssa.

Pala menneisyyttä, joka muuttui tärkeimmäksi osaksi eläämääni..

Tänä iltana kuljin ajatuksissani kolme vuotta taakseppäin. Kolme vuotta sitten olin hukassa, eronnut ja epävarma nuori. Savuisessa westissä musiikkia kuunnellessa tunsin olevani yksin, vaikka se on täynnä ihmisiä, ystäviä. Ystäviä jotka houkuttelivat minut mukaansa kuuntelemaan live musiikkia, joista minulla ei ollut tietoakaan. Uteliaisuuteni livemusiikkia kohtaan on mitä on, ihan sama mitä se on. Kaverieni kuunnellessa bändejä tanssilattalla, minä jäin yksin pöytään "vahtimaan" tavaroita ja toivoen salaa tapaavani erään ihmisen. Hän tuli istumaan vierelleni kesken Blind Architect:n keikan, hän ketä salaa kaipasin. Vaikka työnsin hänet pois luoltani kuullessani hänen tunteistaan minua kohtaan, hän tahtoi silti viettää aikaa kanssani kuten minä hänen. Hän kertoi tästä bändistä minulle enemmän. Istuin, kuuntelin, vietin keikan hänen kanssaan. Katosin keikan jälkeen omia teitäni kotiin itkien matkalla, koska henkilö kenen kanssa vietin aikaa, oli myöntänyt minulle tunteensa joihin en pystynyt vastaamaan. Olisin halunnut, mutta ei, en pystynyt vastaamaan niihin sillon. Koska pelkäsin satuttavani häntä, koska en ollut tasapainossa oman itseni kanssa. Pelkäsin myöskin, että hyppään liian nopeasti uuteen suhteeseen ja satuttaen myöskin sitä kautta häntä. Tällä kertaa kolme vuotta myöhemmin, samaisessa savuisessa baarissa Blind Architect:n live keikkaa kuunnellessa westi oli täynnä ihmisiä joihin olen tutustunut näinä vuosina, ihania rakkaita kavereita. Ihmisiä joihin olen tutustunut tämän henkilön ansiosta, joka myönsi tunteensa minulle kolme vuotta sitten. Pari kyyneltä vierähti silmääni,  tämä henkilö seisoi nyt vierelläni pitäen minua kädestä. Ymmärsin jälleen kuinka onnellinen olen. Vaikka kolme vuotta sitten työnsin Matin pois rinnaltani, hän oli silloin vierelläni aina kun tarvitsin.   Emme siis seurustelleet silloin, olimme ystäviä jotka ihastuivat toisiinsa ensin väärillä hetkillä, mutta aika antoi meille sen mikä meille kuului. Eli toisemme paljon myöhemmin sinä syksynä. Kuten äitini sanoi minulle minun myöntäessäni tunteeni "Koskaan ei ole liian myöhään, ehkä teidän aika vain ei ole nyt, voitte löytää toisenne uudelleen jos teidän on tarkoitus löytää toisenne." Kuten löysimme yllättäen, olen onnellinen ja kiitollinen siitä. Koska hänen kanssaan olen se mitä olen, hän on nähnyt minun huonot ja hyvät päiväni paljon ennen kuin aloimme seurustelemaan. Rakkaus mitä häneltä saan ja se mitä annan hänelle, tuntuu sellaiselta miltä rakkaus  äidillä/isällä on lastaan kohtaan, kaverilla kaveriaan, sisaruksilla toisiaan. Sitä rakkautta mikä on välillämme, sitä vaikea sanoin kuvailla. Kuten ihmiset tietävät, että rakkautta voidaan kuvailla monella tapaa, mutta se on myöskin niin vaikeaa että sitä ei osata kuvailla. Tosiaan kyseisellä keikalla perjantaina, tunteeni nousivat pintaan kuullessani Blind Architect:n soittaessaan musiikkiaan. Halusin kirjoittaa tämän tänne ja aloitin tämän tekstin kirjoittamisen jo silloisena yönä, mutta tänään, tänään sain sen valmiiksi. Tässä siis yksinkertaisuudessaan lyhyt pala menneisyyttäni, pala minua. 

Pientä materialismi onnellissuutta ilmassa

Mulle kuuluu hyvää, vaikka koulussa oonkin hieman hukassa tunneilla. Enköhän mä jonain päivänä ala ymmärtämään tota opiskelua ja sitä et miks opiskelen tota alaa.

Opiskeluunhan liittyy tämä ihana lisä nimittäin opintotuki + minun kohdallani asumistuki. Eli vuokra sun muut tärkeydet tuli maksettua ensin ja sitten hieman shoppailemaan. Kävin hakemassa cittarista itselleni satulatuolin ompelua varten, josko nyt en saisi selkääni kipeäksi ommellessa. Tulihan sitä kyllä testattua kun laitoin tuon ruokailutilan uusiks. Eksyin siis kangaskauppaankin ostelemaan hieman kankaita, nyt on uusi ilme keittiössä. Vaikka hieman synkissä väreissä niin toi piristystä ja uutta ilmettä heti. Tykkään erittäin paljon lopputuloksesta mihin pääsin.

Keskiviikkona ja torstaina hengailin Karon kanssa kaupungilla joten tein sitten kuuloke löydön + kirpparilta muutamia juttuja. (matkalaukku <3, pari neuletta) Niin joo ja tossa opiskelun ohella mun luokka kaveri on saanu mut innostumaan ehkä liikaa huuto.netistä. Oon siellä katellu puhelimia, kun jotku ihmiset myy siellä halvalla pois jotain Iphone 4 ja 5 + Samsung galaxy S 2 ja 3. Suurimmassa osassa syynä että haluaa ostaa uuden puhelimen. Esim yhdessä kohteessa oli takuutakin jäljellä 12kk ja kaikki tallessa, kyseessä oli Iphone 4 ja myyjä halusi hankkia tilalle vitosen niin myi vanhaa pois jottei se jää kaappeihin lojumaan. Ja kyseisen Iphone nelosen osta heti hinta pyöri jossain 150€ paikkeilla.

Tänään myös tein aika ison oston nimittäin, Canon EOS 1100D:n menin ostamaan. Karon kanssa tutkittiin huuto.netin ihmeellistä maailmaa (nyt kun kerran jäin koukkuun siihen) ja löysimme erään kokkolalaisen joka oli luopumassa tuosta ihanuudesta. Kalliiksikaan tämän valokuuvaamisen aloittaminen ei tullut, nimittäin järkkäri maksoi minulle 205€. Nyt vain ankaraa opettelmista, josko saisin tästä sopivan harrastuksen itselleni tuon ompelun ohelle.