Kaipaanko jotain uutta meikkaamiseen?

On päiviä jolloin ei jaksa meikata ja on päiviä jolloin jaksaa meikata. Tykkään olla ilman meikkiä, mutta tykkäisin myös meikata voimakkaasti. Päivinä joina meikkaan, mietin monesti että miten sitä poikkeaisi tutusta ja turvallisesta. Mutta harvoin sitä tulee poikettua vanhasta meikkaus kaavasta, joskus se hieman harmittaa. Haluaisin myöskin osata meikata paremmin. Toivon, että erään paketin saavuttua innostuisin meikkaamaan eri tavoin ja eri tyyleillä. Vlogeja kuvatessa helposti pystyy testailemaan uusia meikkaus tyylejä, itse vietän niin paljon aikaa kotona, että siksi on päiviä etten edes vaivaudu meikkaamaan. Joskus myös tuntuu siltä, että meikki ei saa tarpeeksi osakseen. Tuntuu siltä kuin silmälasini veisivät liikaa huomiota meikiltä, joskus tämäkin on syynä siihen, että en edes vaivaudu yrittämään mitään uutta. Vosin ryhdistäytyä ja testailla tulevaisuudessa paremmin, koska sitä haluan.

Tuntuuko teistä joskus, että haluatte omaksi iloksi panostaa vielä hieman enemmän?

Ajatuksia ruuanlaiton lomassa

Kuorin perunoita perunamuusia varten, ajatuksissani silloin liikkui lapsuus. Mietin sitä kuinka pienenä on opetettu kuorimaan perunoita ja laittamaan ruokaa. Olen onnellinen, että vanhempani ovat opettaneet paljon asioita, koska tiedän, että niinkin yksin kertainen asia kuin perunoiden kuoriminen ei onnistu kaikilta. Mietin myöskin samalla kuinka joskus lapsena kiisteltiin siitä, että jaksaako vai eikö jaksa laittaa tiskejä tai viedä koiralle ruokaa tai auttaa ruuan laitossa. Kyllä sitä on ollut tyhmä, kun on väitellyt moisista asioista. Ne on kumminkin niin pieniä ja hetkeä vieviä asioita elämässä. Ne voi tehdä nopeasti pois alta ja jatkaa muita touhuja. Nyt aikusena vasta tuollaisiakin asioita tajuaa, kun asustelee omillaan ja pitää itse pitää huoli omasta taloudestaan.

Olen myöskin onnellinen, että äitini on opettanut mulle ompelemisen ilon. Pitäis joskus taas hankkia läjä kankaita ja ommella itselle vaatteita.

Loppuun vielä jonkun meneen päivän asukokonaisuus.

Mekko - DIY
Käsikorut - Wish
Sukkahousut - H&M

Työttömän arki

Miten mun päivät menee, hetken on tuntunu, että miten sattuu. Eli oon heränny ja menny nukkumaan miten sattuu, syöny herkkuja ihan hirveesti viikon sisällä. Ollu päiviä sisällä, poistunut ulos vaan lähi kauppaan käymään tai viemään roskia. Tää ei oo mun mielestä kivaa, tarviin rutiineja. Ainoita asioita mitä päivittäin teen, niin otan päivän asukuvan. Josta oon tehnyt itselleni pienen haasteen. Yritän käyttää päivittäin eri vaatteita. Asujen kuvaaminen  helpottaa seuraavan asun  keksintää, koska tiedän niiden avullla, että mitä olen pitänyt lähipäivinä. Mutta tarvitsen oikeasti rutiineja, niitä nyt oon koittanut korjailla itselleni. Varsinkin unirytmi pitäisi saada korjattua, niin kaiken muun toteuttaminekin olisi helpompaa. Tässä tilanteessa ei auta muutakuin kääntyä herätyskellon puoleen. Oon koittanu myös aloittaa syömään terveellisemmin ja niin että söisin hedelmiä ja kasviksia. Pakko näin syksyn synkeän kaamoksen aikaa on popsia jotain vitaamini pitoista, että saa taas pirteästä elämästä kiinni. Enköhän mä jotkut rutiinit saa luotua itselleni, vaikka töitä ei olisi hetkeen. Aloitan vaikka lenkkeilyn sadatta tuhannetta kertaa. Tällaisin miettein siirryn päivästä toiseen työttömänä.

"Stay awhile and listen..."

Aika katoaa mystisesti, siitä on varmaan kymmenisen vuotta, kun oon pelannu Diablo II. Pelattiin tässä siis perjantaina kavereiden kanssa sitä, oli erittäin hauskaa pelata pitkästä aika kysseistä peliä. Se on nimittäin ollut mun yksi suosikki peli pienenä. Ja nyt useamman tunnin pelaamisesta syntyikin hinku pelata se läpi. Alunperin meillä oli tarkoitus pelata se kaveriporukalla läpi, mutta sitten tuli hieman mutkia matkaan niin pelattiin eka ja hieman tokaa actiä. Tämän peli session takia sitten ehkä hankin myös sen  Diablo III, jonka perään olen haikaillut kun Matti pelaa sitä.

Mutta mitäs muuta, olen työharjoittelussa palkattomana koulun ohella eräässä paikassa, josta voi tulla mulle mielenkiintoinen kesätyö. Stressasin kovasti tätä työharjoittelua, mutta nyt kun siellä on ollut jonkin verran niin stressi on hävinnyt. Samoin opinnäytetyö valmistui, sekin tiputti stressi tasoa. Oon ilonen, että mun stressi on vähentynyt, mahakin on heti ollut paremmassa kunnossa kun stressi on vähentynyt. Stressailin noiden kahden isomman asian ohella myöskin kaikellaista muuta, mutta onnekseni kaikki ovat pikku hiljaa sutviutuneet paikoilleen.

Ensiviikostakin kun selviäisi niin sitten saisi huokaista jakson päättyessä ja vanheta perjantaina. Jakso vaihtuu koulussa tulevan viikon jälkeen, sitten voikin sanoa että viimeinen jakso opiskelijana. Ainakin hetkeksi. Pitäis muka taas valmistua, kolme vuotta on mennyt ihan liian nopeesti, tuntuu kuin siitä ois ikuisuus kun otin vastaan vaatetusompelijan paperit. Mutta tuosta merkonomi touhusta saan kyllä yleishyödyllisen ammatin. Jotenkin uskon tässä vaiheessa, että sitä en tee lopun elämääni ja se ei myöskään ole minun se intohimotyö. Ei asiakaspalvelijana eikä taloustoimisto töissä. Mutta kyllä sitä hetken tekee työtä jota sietää ja pitää tietyllä tasolla mielekkäänä. Samallapa saan miettiä, että mitä sitä haluan tehdä. Harmikseni olen kadottanut intohimon ammattia kohtaan, joka oli mulle joskus kaikki kaikessa. Joskus sitä haaveili asioista joita haluaisi toteuttaa, mutta kun nykyään realistina ajattelee liikaa sitä, että miten tässä suomen maassa nyt pärjäis hyvin ja vois elää keskiverto elämää. Ottamatta liian isoa riskiä.

Joulukuu, loskaa ja vettä

Työssäoppiminen on alkanut, mua on väsyttäny ihan liian paljon ja pitkään. Syytän kyllä siitä ihan täysin säätä, nimittäin kokkolassa on satanut ja ollut loskaista pitkään. Ei lunta tai aurinkoa joka piristäisi. 

Loska ja työmatka ovat aiheuttaneet mulle kauheeta päänvaivaa. Oon vahingossa myyny melkeen kaikki mun kengät ja mulla ei muutenkaan oo ollu mitään hyviä kenkiä loskakeleille. Kolmena päivänä oon jo kastellu jalat, olin tässä jo tilailemassa yhtiä kenkiä. Mutta koitan hillitä nyt itseni, koska me mennään ens viikonloppuna helsinkiin. Ollaan siellä kavereilla yötä ja mennään kiertelee kirppareita. Jos sieltä tekisin jotain kivoja kenkä löydöksiä, ja kaipaan jo uutta laukkua. Se selviää sitten millaisia löytöjä sitä tekee, jos tekee.

Selviän ehkä dr.martenseilla tän loskan ajan, mutta jos pian tulee pakkasta nii sit tulee ongelmia. Niin joo ja ensimmäistä kertaa varmaan 10 vuoteen mun yks kenkä pari alkaa vedellä viimesiä. Melkeen aina oon myyny pois kengät ennen kun ne on menny rikki tai muuta. Nyt oikeesti mulla on hajoamassa käsiin yhdet kengät, mutta ajattelin pistää ne ihan uuteen uskoon sitten kun ne hajoaa. Eli pohja irtoaa taas miljoonannen kerran. Kyllähän ne jollain superliimalla varmaan sais kuntoon, mutta ne on niin sotkussa liimasta jo niin aattelin päällystää ne uusiks ja sit sillon koittaa käyttää jotain superliimaa. Jos niistä sais sit ihan käyttökelposet kengät.

Muokkaamista kuvissa ja toivottavasti pian elämässäkin

Kerrankin yritin keskittyä kuvien muokkaamiseen, mutta aloin tuskatua ja luovutin... Alapuolella lopputulos. Kauheeta tuskaa tuo kuvien käsittely, kyllä se ois varmasti helpompaa, kun pysyis perässä siinä mitä tekee ja muistais vielä, että mistä saa tehtyä mitä ja missä tilanteessa kannattaa käyttää mitä. No ei se auta muutako tuokin opetella pikku hiljaa.

Olen tässä kerennyt sairastaa kunnolla jo tälle syksylle ja innostunut tervellisistä herkuista.(instagramissa seurailevat ovat ehkä huomanneet) Joka hieman hämmentää minua itseä sekä varsinkin Mattia. Toisaalta hyvä jos oppisin syömään hieman terveellisemmin, eikä tämä ois vaan hetken villitys fiilis. Harmi että gluteenin kanssa joudun vielä elämään kunnes pääsen tähystykseen. Kävin tässä syksyn aikana lääkärillä mahani takia, olen jo kestänyt/tapellut sen kanssa parisen vuotta. Mahani on ollut hieman vaikea jo pienenä, ainakin näin äitini kertoi ja laktoosin kanssa tappelin ensin. Huomasin paremmaksi jättää laktoosin pois joskus yläaste, amis aikoina. Lääkärin kanssa hetken keskustelun jälkeen hän sanoi epäilevänsä minulla keliakiaa ja samalla mainitsi siitä että laktoosi intoleranssi kulkee tämän kanssa käsi kädessä, joten tämä olisi siis mahdollista ja oireenikin viittaavat vahvasti keliakiaan. Kävin myöskin verikokeissa ja niissä ei näkynyt mitään hälyyttävää. Tästäkin lääkäri sanoi, että keliakia ei useimmiten näy verikokeissa, että se yleensä selviää vasta tähystyksen jälkeen ja tähystyksessä saadaan selvitettyä monia muitakin asioita. Niin enköhän jonkillaisen vastauksen/selityksen saa tälle mahalleni. Olen saanut hyvät vinkit tuttavaltani tähystykseen, joten en stressaa sitä enää niin paljoa. Eli lääkärin mielestä mahani on ainakin yli herkkä gluteenille, jos en sitten ole keliaatikko.  Toivon vain saavani pian sen ajan sinne tähystykseen, jotta saisin sen vastauksen ja saisin aloittaa ruokavalio muutoksilla joihin tällä kertaa olen halukas lähtemään ja tekemään muutosta elämässäni.

Näin tänään myöskin erään tutun, joka oli pudottanut todella paljon painoaan. Jotenkin se herätteli vielä lisää sitä, että minun täytyy ja haluan tehdä jotain muutoksia elämääni ja terveydelleni.

Olen ollut tyytyväinen ulkonäkööni hyvin pitkään, kun kerran tuo paino on kertynyt tasaisesti ympäri vartaloani. Niin en ole antanut "pienen" painon nousun haitata elämääni ja itse en ole ollut niin huolissani. Joskus tietysti tulee hetkiä, että jotain haluaisin tehdä. Terveyttäni kylläkin tämä tilanne haittaa, (sehän on selvää) hengästyn paljon helpommin joka pelottaa minua joskus. Ennen juoksin helposti yli 4 kilometriä ilman mitään ongelmia, nykyään sitten polveni napsuvat lenkkeillessä paljon enemmän mitä ennen. Lonkkani meinaavat mennä lukkoon tietyssä asennossa ollessani ja minulla on myöskin tyypin 2 diapetes riski.

Olen useasti puhunut tästä aiheesta blogissani, mutta jos nyt löytäisin sen päättäväisyyden ja kärsivällisyyden, että nyt teen sen ja pystyn siihen. Mutta nyt minulta kiellettiin ruokavalio muutokset ihan kokonaan tuon tähystyksen takia, (heti kun kielletään jotain niin haluan tehdä sen, olen kuin joku teini) eli toivottavasti tämä into ja motivaatio on yhä korkealla sittenkin kun olen käynyt tähystyksessä.

Pala menneisyyttä, joka muuttui tärkeimmäksi osaksi eläämääni..

Tänä iltana kuljin ajatuksissani kolme vuotta taakseppäin. Kolme vuotta sitten olin hukassa, eronnut ja epävarma nuori. Savuisessa westissä musiikkia kuunnellessa tunsin olevani yksin, vaikka se on täynnä ihmisiä, ystäviä. Ystäviä jotka houkuttelivat minut mukaansa kuuntelemaan live musiikkia, joista minulla ei ollut tietoakaan. Uteliaisuuteni livemusiikkia kohtaan on mitä on, ihan sama mitä se on. Kaverieni kuunnellessa bändejä tanssilattalla, minä jäin yksin pöytään "vahtimaan" tavaroita ja toivoen salaa tapaavani erään ihmisen. Hän tuli istumaan vierelleni kesken Blind Architect:n keikan, hän ketä salaa kaipasin. Vaikka työnsin hänet pois luoltani kuullessani hänen tunteistaan minua kohtaan, hän tahtoi silti viettää aikaa kanssani kuten minä hänen. Hän kertoi tästä bändistä minulle enemmän. Istuin, kuuntelin, vietin keikan hänen kanssaan. Katosin keikan jälkeen omia teitäni kotiin itkien matkalla, koska henkilö kenen kanssa vietin aikaa, oli myöntänyt minulle tunteensa joihin en pystynyt vastaamaan. Olisin halunnut, mutta ei, en pystynyt vastaamaan niihin sillon. Koska pelkäsin satuttavani häntä, koska en ollut tasapainossa oman itseni kanssa. Pelkäsin myöskin, että hyppään liian nopeasti uuteen suhteeseen ja satuttaen myöskin sitä kautta häntä. Tällä kertaa kolme vuotta myöhemmin, samaisessa savuisessa baarissa Blind Architect:n live keikkaa kuunnellessa westi oli täynnä ihmisiä joihin olen tutustunut näinä vuosina, ihania rakkaita kavereita. Ihmisiä joihin olen tutustunut tämän henkilön ansiosta, joka myönsi tunteensa minulle kolme vuotta sitten. Pari kyyneltä vierähti silmääni,  tämä henkilö seisoi nyt vierelläni pitäen minua kädestä. Ymmärsin jälleen kuinka onnellinen olen. Vaikka kolme vuotta sitten työnsin Matin pois rinnaltani, hän oli silloin vierelläni aina kun tarvitsin.   Emme siis seurustelleet silloin, olimme ystäviä jotka ihastuivat toisiinsa ensin väärillä hetkillä, mutta aika antoi meille sen mikä meille kuului. Eli toisemme paljon myöhemmin sinä syksynä. Kuten äitini sanoi minulle minun myöntäessäni tunteeni "Koskaan ei ole liian myöhään, ehkä teidän aika vain ei ole nyt, voitte löytää toisenne uudelleen jos teidän on tarkoitus löytää toisenne." Kuten löysimme yllättäen, olen onnellinen ja kiitollinen siitä. Koska hänen kanssaan olen se mitä olen, hän on nähnyt minun huonot ja hyvät päiväni paljon ennen kuin aloimme seurustelemaan. Rakkaus mitä häneltä saan ja se mitä annan hänelle, tuntuu sellaiselta miltä rakkaus  äidillä/isällä on lastaan kohtaan, kaverilla kaveriaan, sisaruksilla toisiaan. Sitä rakkautta mikä on välillämme, sitä vaikea sanoin kuvailla. Kuten ihmiset tietävät, että rakkautta voidaan kuvailla monella tapaa, mutta se on myöskin niin vaikeaa että sitä ei osata kuvailla. Tosiaan kyseisellä keikalla perjantaina, tunteeni nousivat pintaan kuullessani Blind Architect:n soittaessaan musiikkiaan. Halusin kirjoittaa tämän tänne ja aloitin tämän tekstin kirjoittamisen jo silloisena yönä, mutta tänään, tänään sain sen valmiiksi. Tässä siis yksinkertaisuudessaan lyhyt pala menneisyyttäni, pala minua. 

photoshooting alone on balcony

Finally I got up from the couch, I had migraine again. So I was whole day at home. At evening I went out, I went to Posti and I photoshooted alone on balcony. And again I am at couch. I am happy about those photos, 'cos it's been while when I have been photoshooting. It's easier now 'cos days are longer and brighter.

Sain itseni jopa ylös sohvalta tänään, mulla oli migreenikohtaus taas vaihteeks, joten siksi vietin päiväni kotosalla. Nyt iltasella pakottauduin ulos kuvaamaan ja käymään postissa, nyt sitä ollaan jälleen sohvalla. Olen iloinen että kerkesin käydä ottamassa ulkosalla asukuvia pitkästä aikaa.

Ihanaa kun päivät pitenee ja on valoisampaa, se on piristänyt mua hirveesti vaikka muuten on hieman ollut väsynyt.

Huokaus ja helpotus

Kärsin varmaan tässä kauheesta stressistä, kun ei oikein mikään innostanut ja välttelin kaikkea mitä piti tehdä. Mutta sitten asioita oli pakko tehdä asioita ja pian kun kaikki oli tehtynä, niin sain innostukseni ompelemiseenkin.

Viime viikolla minulla oli siis viimeiset kokeet tälle keväälle, tietysti 2 koetta on vielä arvioimatta, toivon vain että ne menisivät jotenkin läpi. En ole niin  vaativa itseäni kohtaan koulun suhteen, voisin kyllä olla. Mutta tosiaan ensiviikolla minulla alkaa työssäoppiminen ja mulla ei ollu työssäoppimispaikkaa vielä viime keskiviikkona. Joten siinä on ollut ehkä suurin stressaava tekijä. Meidän alalla täällä kokkolassa on hyvin vaikea saada työssäoppimispaikkaa, ainakin tällä hetkellä ja opettajamme antoi laput jo syksyllä, että hakisimme ajoissa paikat. Haeskelimme kyllä, mutta vastaus monessa paikassa oli etttä "valitettavasti emme ota keväällä ketään" tai "olemme ottaneet jo jonkun silloin työssäoppimaan meille." 

Eli työssäoppimiseni olisi pitänyt sisältää tositteiden järjestelyä ja kirjanpitoa, se olisi ollut myös näytön aihe. Viimeiselle viikolle ryhmänohjaajamme sanoi että hankkikaa ihan tavallinen toimisto paikka jos ei kerran sellaista paikkaa saa missä voisi suorittaa näytön.

Työskentelen nyt sitten loppu kevään koulutusyhtymän toimistossa ja suoritan näytön vasta ensivuonna.

Isäni sai minut tässä eräänä päivänä jälleen huomaamaan kuinka aika menee nopeasti. Nimittäin huhtikuun ekalla viikolla on mun 21v synttärit. Ja valmistun TAAS vuoden päästä. Sen jälkeen pikku hiljaa siirryn kyllä työelämään ja pidän paussia opiskelusta. Opiskelen sitten lisää joskus jos innostun, nimittäin kun valmistun merkonomiksi taloushallinnon puolelta niin on ollut ainakin kova puhe että palkanlaskijoista ja kirjanpitäjistä olisi pulaa. (+niillä on hyvä palkka XD) Eli hyvällä tuurilla pääsen tekemään sitä mihin valmistun, mieluite työskentelisin palkanlaskijana. Se on vaikuttanut muutenkin paljon kivemmalta aineelta koulussa tai sitten ulkomaankauppoihin liittyvät asiat on kivoja. Tosin kyllä voisin ihan mielelläni työskennellä tuolla toisellakin alalla mille olen jo valmistunut, mutta sen työtilanne suomessa on aika heikko. (Siinä onkin se pää syy miksi lähdin opiskelemaan merkonomiksi.)

Tietysti  palailen myös nyt keväällä toukokuun puolessa välissä, siihen ihanaan kassatyöhön jotta selviän kesästä. (Kesäkin on kohta ehdessä <3)

Odotan kyllä sitä innolla, koska minulla on ikävä työkavereitani.

Olisin varmaan hiihtolomalla jo palannut mutta olin silloin sairaana. Kyllä tässä joten kuten noilla tuilla selviää ja oon saanu myytyä hirveesti kaikkee vanhaa tavaraa pois niin siitäkin on saanut sitten vähän ylimääräistä. Kyllä se oli hämmentävää tasaisen palkan juoksun jälkeen ruveta eleleen pelkillä tuilla. Noo, oppiipa taas selvimään vähän vähemmällä.

Police To Be The Queen

Sain Matilta joululahjaksi nyt näin aattonakin jotain, nimittäin toivoin itselleni uutta hajuvettä. Sain sitten ihan minun tyyliseni hajuveden, löysin tämän tuotteen tässä ennen joulua ja sitten mainitsin tästä Matille. Olen hyvin vaikea hajuvesien kanssa, nimittäin minulla on yliherkkä hajuaisti joten sitten itsellenikin on vaikea etsiä uusia tuoksuja mutta tämän löysin ihan sattumalla kun kaverini suositteli policen tuotteita ja testailimpa sitten eräässä kaupassa tätä. Sehän oli rakkautta ensi nuuhkaisuilla.

Hupsis huijasin tuossa alussa heti teitä, itseasiassa availimme lahjat jälleen 23pv, kun molemmat olimme aaton aamun töissä ja Matin päästyä töistä  hieman ennen neljää viiletimme hänen kotonaan käymään + hänen veljellään. Sen kaiken vierailemisen jälkeen ajattelimme perinteisesti käydä AATTONAKIN westissä, aikaisempina vuosina olemme käyneet siellä koska kaikki Matin vanhat tuttavat käyvät aattona moikkaamassa toisiaan siellä. Mutta ihmeeksemme ja suruksemme westi oli kiinni joka oli hyvin outoa. Eilen ei ollut edes maanantai tai juhannus jolloin se on ainoastaan kiinni. No ehkä tähänkin on tullut heillä muutos nyt, harmitti hieman koska minulla oli erittäin hauska aatto viime vuonna kun sain tutustua jälleen Matin vanhoihin ystäviin. Eilen tuli kyllä myös mussutettua ruokaa ihan uskomaton määrä ja no jatkoin sitä tänäänkin kun äitini saapui aamuselta käymään täällä meillä, kuten Matinkin vanhemmat.

Nyt ajattelin vain löhöillä ja nauttia siitä kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. X) Eikö se niin pidä tehdäkkin näin jouluna ja tietysti syödä ihan hirmuisia määriä kaikkea.

MUTTA VIELÄ! HYVÄÄ JOULUA TEILLE KAIKILLE!!! <3