29. maaliskuuta 2015

"Stay awhile and listen..."

Aika katoaa mystisesti, siitä on varmaan kymmenisen vuotta, kun oon pelannu Diablo II. Pelattiin tässä siis perjantaina kavereiden kanssa sitä, oli erittäin hauskaa pelata pitkästä aika kysseistä peliä. Se on nimittäin ollut mun yksi suosikki peli pienenä. Ja nyt useamman tunnin pelaamisesta syntyikin hinku pelata se läpi. Alunperin meillä oli tarkoitus pelata se kaveriporukalla läpi, mutta sitten tuli hieman mutkia matkaan niin pelattiin eka ja hieman tokaa actiä. Tämän peli session takia sitten ehkä hankin myös sen  Diablo III, jonka perään olen haikaillut kun Matti pelaa sitä.

Mutta mitäs muuta, olen työharjoittelussa palkattomana koulun ohella eräässä paikassa, josta voi tulla mulle mielenkiintoinen kesätyö. Stressasin kovasti tätä työharjoittelua, mutta nyt kun siellä on ollut jonkin verran niin stressi on hävinnyt. Samoin opinnäytetyö valmistui, sekin tiputti stressi tasoa. Oon ilonen, että mun stressi on vähentynyt, mahakin on heti ollut paremmassa kunnossa kun stressi on vähentynyt. Stressailin noiden kahden isomman asian ohella myöskin kaikellaista muuta, mutta onnekseni kaikki ovat pikku hiljaa sutviutuneet paikoilleen.
Ensiviikostakin kun selviäisi niin sitten saisi huokaista jakson päättyessä ja vanheta perjantaina. Jakso vaihtuu koulussa tulevan viikon jälkeen, sitten voikin sanoa että viimeinen jakso opiskelijana. Ainakin hetkeksi. Pitäis muka taas valmistua, kolme vuotta on mennyt ihan liian nopeesti, tuntuu kuin siitä ois ikuisuus kun otin vastaan vaatetusompelijan paperit. Mutta tuosta merkonomi touhusta saan kyllä yleishyödyllisen ammatin. Jotenkin uskon tässä vaiheessa, että sitä en tee lopun elämääni ja se ei myöskään ole minun se intohimotyö. Ei asiakaspalvelijana eikä taloustoimisto töissä. Mutta kyllä sitä hetken tekee työtä jota sietää ja pitää tietyllä tasolla mielekkäänä. Samallapa saan miettiä, että mitä sitä haluan tehdä. Harmikseni olen kadottanut intohimon ammattia kohtaan, joka oli mulle joskus kaikki kaikessa. Joskus sitä haaveili asioista joita haluaisi toteuttaa, mutta kun nykyään realistina ajattelee liikaa sitä, että miten tässä suomen maassa nyt pärjäis hyvin ja vois elää keskiverto elämää. Ottamatta liian isoa riskiä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...