Viime viikonloppuna oli tämän vuoden piristävä kohokohta. Coneissa ramppaaminen on harvoja harrastuksiani, yleensä kyllästyn harrasteisiin liian nopeasti. Mutta tästä on kasvanut osa elämääni, traconista itse tapahtumana on tullut minun suosikkini. Kuvaaminen on jäänyt kyllä roimasti vähemmälle samoin kuin cosplay verrattuna teini aikoihin. Mutta nykyään nautin sitäkin enemmän siitä kuvaamisesta ja enköhän cosplaynkin elvytä tulevina vuosina.
Tämä kurkkusalaatti sankari ryhmä piristi minun conia huimasti. He saivat nauramaan minut moneen otteeseen ympäri sorsapuistoa, koitin välillä ottaa heidän toilailuistaan kuvia, sen mitä perässä pysyi. Sitten näen erästä pitkä aikaista tuttavaani aina traconissa ja hänen tapaaminen on aina yhtä ihanaa.
Tässä conissa oli minulle myös jotain uutta, nimittäin menin hartsilasten miittiin. Jännitin ihan sikana sitä, mutta uskaltauduinpas käymään siellä Annien kanssa. Tämä tapahtuma oli myöskin ensimmäinen hänelle.
Tässä lyhyehkösti fiiliksiä conista, eiköhän kohti uusia coneja ja ihania muistoja.
