Muistatte varmaan keväästä kun kerroin alottaneeni vähähiilihydraattisen ruokavalion, no kehonihan kesti sitä vain reilu kuukauden kunnes se rupesi valittamaan omalla tavallaan.
Jouduin siis lopettamaan sen ja kesän aikana olen sitten saanut takaisin ne kilot mitkä sain pudotettua pois. Tietysti minua harmittaa ja kun kerrankin pääsin vauhtiin sen kanssa, että paino putoaa ja hyvällä tuurilla olisin joskus päässyt normaali painooni.
Nyt sitten jouduin aloittamaan tavallaan alusta koko jutun, mutta tällä kertaa yritän liikunnan avulla. Tuloksethan näkyvät hitaasti, mutta motivaatiota pitää yrittää pitää yllä tehokkaasti etten luovuta.
Motivaatiota hakiessani mieleni syventeissä jokin muistutti aina, että jotain pitää ruveta tekemään. Kun paino on minulle terveysriski, eikä niinkään ulkonäkö kysymys. Nyt koulun alkaessa sain jostain hieman motivaatiota, ehkä se oli minun pääni sisällä alkanut pohdinta ja Matin kehotus. Nimittäin valitin/puhuin Matille siitä, että minun täytyisi aloittaa uudelleen herkkujen vähentäminen ja liikkuminen. No hän sitten eräänä päivänä sanoi minulle, että miksi en tee asialle mitään. Sitten hetken istuskelin koneella pohdiskellen Matin sanoja ja etsiskelin vanhoja valokuvia itsestäni kun painoin jotain 20 kiloa vähemmän, jotta saisin niistä hieman motivaatiota. Mieleeni eksyivät monet keskustelut mitä olin käynyt oman äitini ja kouluterveyden hoitajien kanssa.
Nyt olen käynyt jopa joka toinen päivä lenkillä ja ajattelin jatkaa siihen tyyliin. Sen lisäksi sitten ajattelin pikkuhiljaa joinakin lenkkeily päivinä tehdä 20 vatsalihasta ja 20 kyykkyä.
Mutta en tee kaikkea ahmien vaan vähän varoen ja rauhallisesti. Usein jos aloitan liikunnan liian reippaasti ja raskaasti niin se sitten tyssää hyvin nopeasti heti alkuun.
Olen nimittäin hyvin usein yrittänyt liikunnan avulla tarkkailla painoani niin, että se edes pysyisi samassa mutta jotenkin kummassa laiskuus vie voiton. Eli kokekemusta löytyy yhtäkkisestä inspiraatio buustista ja voiton vieneestä laiskuudesta.
Eikun peukut pystyyn että nyt onnistuisin tässä painon pudotuksen/kropan kiinteytyksen suhteen. On siitä sitten hyötyä materialismin kannalta, jos pienenisin hieman niin olisi helpompi tilailla vaatteita tuolta internetin ihmeellisestä maailmasta kun vaatteet sopisi jopa päälleni.
Millaisia kokemuksia teillä on elämäntapamuutoksen suhteen? (tyssännyt siihen alkuun vai jatkuu yhä)
Tänään lähdemme lyhyehkön koulu päiväni jälkeen autolla kohti Tamperetta. Yövymme siellä kaveri pariskunnan asunnolla ja vietämme aikaa siellä. Perjantai aamuna matkaamme porukalla kohti Helsinkiä ja sieltä sitten Tallinnaan vanhaan kaupunkiin. Olemme siellä viikonlopun joten tällä kertaa pääsen näkemään paremmin kyseisen kaupungin.
