30. syyskuuta 2014

Lookbookin elvyttämistä

Eksyin pitkästä aikaa Lookbookiini, ajatuksin ja miettein, että jaksanko elvyttää kyseisen profiilini. Profiilin päivitin ajan tasalle ja ajattelin tehdä pukeutumisesta itselleni haastavampaa. Olen nimittäin pukeutunut pitkän aikaa samoihin rentoihin vaatteisiin, joka alkaa hieman kyllästyttää itseäkin. Joskus mietiskelen, että kun sitä on ollut niin ahkera ennen pukeutumisen suhteen. Panostin joskus siihen paljon paljon enemmän kun nykyään. Tosin voi olla että olen vain mukavuuden haluinen nykyään. Ajattelin tosiaan sitten että jos nyt aloittaisin aamusin tai jopa illalla valmiiksi kehittelemään erillaisia asukokonaisuuksia. Hyödyntäisin oikeasti koko vaatekaappiani, enkä vain niitä muutamia luottovaatteitani. Kuvaisin nämä sitten tietysti talteen lookbookiini. Totta kai aikaisemmin hieman rajoitti se töissä kulkeminen, silloin piti miettiä aamulla mahdollisimman helposti vaihdettavat ja mukavat pyöräilyyn olevat vaatteet.

28. syyskuuta 2014

Muokkaamista kuvissa ja toivottavasti pian elämässäkin

Kerrankin yritin keskittyä kuvien muokkaamiseen, mutta aloin tuskatua ja luovutin... Alapuolella lopputulos. Kauheeta tuskaa tuo kuvien käsittely, kyllä se ois varmasti helpompaa, kun pysyis perässä siinä mitä tekee ja muistais vielä, että mistä saa tehtyä mitä ja missä tilanteessa kannattaa käyttää mitä. No ei se auta muutako tuokin opetella pikku hiljaa.
Olen tässä kerennyt sairastaa kunnolla jo tälle syksylle ja innostunut tervellisistä herkuista.(instagramissa seurailevat ovat ehkä huomanneet) Joka hieman hämmentää minua itseä sekä varsinkin Mattia. Toisaalta hyvä jos oppisin syömään hieman terveellisemmin, eikä tämä ois vaan hetken villitys fiilis. Harmi että gluteenin kanssa joudun vielä elämään kunnes pääsen tähystykseen. Kävin tässä syksyn aikana lääkärillä mahani takia, olen jo kestänyt/tapellut sen kanssa parisen vuotta. Mahani on ollut hieman vaikea jo pienenä, ainakin näin äitini kertoi ja laktoosin kanssa tappelin ensin. Huomasin paremmaksi jättää laktoosin pois joskus yläaste, amis aikoina. Lääkärin kanssa hetken keskustelun jälkeen hän sanoi epäilevänsä minulla keliakiaa ja samalla mainitsi siitä että laktoosi intoleranssi kulkee tämän kanssa käsi kädessä, joten tämä olisi siis mahdollista ja oireenikin viittaavat vahvasti keliakiaan. Kävin myöskin verikokeissa ja niissä ei näkynyt mitään hälyyttävää. Tästäkin lääkäri sanoi, että keliakia ei useimmiten näy verikokeissa, että se yleensä selviää vasta tähystyksen jälkeen ja tähystyksessä saadaan selvitettyä monia muitakin asioita. Niin enköhän jonkillaisen vastauksen/selityksen saa tälle mahalleni. Olen saanut hyvät vinkit tuttavaltani tähystykseen, joten en stressaa sitä enää niin paljoa. Eli lääkärin mielestä mahani on ainakin yli herkkä gluteenille, jos en sitten ole keliaatikko.  Toivon vain saavani pian sen ajan sinne tähystykseen, jotta saisin sen vastauksen ja saisin aloittaa ruokavalio muutoksilla joihin tällä kertaa olen halukas lähtemään ja tekemään muutosta elämässäni.
Näin tänään myöskin erään tutun, joka oli pudottanut todella paljon painoaan. Jotenkin se herätteli vielä lisää sitä, että minun täytyy ja haluan tehdä jotain muutoksia elämääni ja terveydelleni.
Olen ollut tyytyväinen ulkonäkööni hyvin pitkään, kun kerran tuo paino on kertynyt tasaisesti ympäri vartaloani. Niin en ole antanut "pienen" painon nousun haitata elämääni ja itse en ole ollut niin huolissani. Joskus tietysti tulee hetkiä, että jotain haluaisin tehdä. Terveyttäni kylläkin tämä tilanne haittaa, (sehän on selvää) hengästyn paljon helpommin joka pelottaa minua joskus. Ennen juoksin helposti yli 4 kilometriä ilman mitään ongelmia, nykyään sitten polveni napsuvat lenkkeillessä paljon enemmän mitä ennen. Lonkkani meinaavat mennä lukkoon tietyssä asennossa ollessani ja minulla on myöskin tyypin 2 diapetes riski.
Olen useasti puhunut tästä aiheesta blogissani, mutta jos nyt löytäisin sen päättäväisyyden ja kärsivällisyyden, että nyt teen sen ja pystyn siihen. Mutta nyt minulta kiellettiin ruokavalio muutokset ihan kokonaan tuon tähystyksen takia, (heti kun kielletään jotain niin haluan tehdä sen, olen kuin joku teini) eli toivottavasti tämä into ja motivaatio on yhä korkealla sittenkin kun olen käynyt tähystyksessä.

18. syyskuuta 2014

Tracon 2014

Viime viikonloppuna oli tämän vuoden piristävä kohokohta. Coneissa ramppaaminen on harvoja harrastuksiani, yleensä kyllästyn harrasteisiin liian nopeasti. Mutta tästä on kasvanut osa elämääni, traconista itse tapahtumana on tullut minun suosikkini. Kuvaaminen on jäänyt kyllä roimasti vähemmälle samoin kuin cosplay verrattuna teini aikoihin. Mutta nykyään nautin sitäkin enemmän siitä kuvaamisesta ja enköhän cosplaynkin elvytä tulevina vuosina.
Tämä kurkkusalaatti sankari ryhmä piristi minun conia huimasti. He saivat nauramaan minut moneen otteeseen ympäri sorsapuistoa, koitin välillä ottaa heidän toilailuistaan kuvia, sen mitä perässä pysyi. Sitten näen erästä pitkä aikaista tuttavaani aina traconissa ja hänen tapaaminen on aina yhtä ihanaa. 
Tässä conissa oli minulle myös jotain uutta, nimittäin menin hartsilasten miittiin. Jännitin ihan sikana sitä, mutta uskaltauduinpas käymään siellä Annien kanssa. Tämä tapahtuma oli myöskin ensimmäinen hänelle. 
Tässä lyhyehkösti fiiliksiä conista, eiköhän kohti uusia coneja ja ihania muistoja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...